Tässä parin viikon aikana ollaan tuosta kaikesta johtuen keskitytty vain hihnassa kulkemiseen. Sitäkin oppimista hankaloittavat kissani, jotka on tappouhkausten varjolla otettava samalle lenkille mukaan. Enää en uskalla päästää niitä ilman valvontaa ulos, vaikka tämän saman tien varrella liikkuu tasan 17 muuta kissaa vapaana..
Jokatapauksessa, ulkona liikkuminen on lähes pelkkää kissojen perään tempomista. Toisaalta tästä voi olla paljonkin hyöty tulevaisuutta ajatellen: Ruka oppii (toivottavasti) ettei kissojen saatika muidenkaan liikkuvien otuksien perään saa lähteä juoksemaan noin vain.
Ollaan saatu huvittuneita ilmeita aikaan kun ollaan koko lauma kuljettu kylän raittia pitkin peräkanaa. Olen ollut todella onnekas noiden kissojen suhteen kun on niin ihmisläheiset luonteet molemmilla. Lenkillä eivät lähde omille teilleen vaan kulkevat sinne minne minäkin, vähän kiertäen ja kaartaen mutta seuraavat perässä kuitenkin.
Rokotusreissu meni elukoiden kanssa tosi hyvin. Vähän olin pettynyt kun samaan aikaan eläinlääkäriin tuotiin kiireellistä leikkausta vaativa potilas, mikä lyhensi minulle ja muille potilaille varattuja aikoja niin ettei Rukan hilseilyä ja raapimista ehditty tutkia kunnolla. Sen verran lääkäri ehti turkkia vilkaista että määräsi Advocate-kuurin.
Annoin Advocaten saman tien ja raapiminen on kyllä vähentynyt sen ansioista mutta kokonaan se ei ole lähtenyt. Hilsettäkin irtoaa vielä. Annan parin viikon päästä toisen annoksen Advocatea, sitten pitäisi olla kaikki ulkoloiset poissa.
Axe yritti lokakuussa vissiin imeä järjestyksenvalvojatentin aineistoa itseensä makaamalla sen päällä..
Muska tarkkaili Rukaa varautuneesti ensimmäiset päivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti