HUOH.

Ensimmäinen yö ilman raapivia tassuja niskassa olisi takana. Ja tuntuu hyvältä! En herännyt kuin kerran aikaisin aamulla kun Ruka haukkui pihan kolaajia. Autuas hiljaisuus.

Eilinen matka Jyväskylään meni kaikin puolin hyvin runsaasta lumisateesta huolimatta. Kissat naukuivat 3/4 matkasta surullisesti. Uuteen kotiin ne lähtivät tutustumaan peräkkäin, ensin Nisu, sitten Axe ja Muska arasti viimeisenä hiippaillen. Nisu tutustui välittömästi ruokakuppeihin! :)

Haikeilla mielin lähdin ajelemaan kotiin päin. Jos mukanani ei olisi ollut matkaseuraa, olisin varmasti itkenyt koko matkan ja ajanut ojaan..

Ruka käyttäytyi koko illan täydellisesti. Kävelyreissulla Ruka otti tasaiseen tahtiin kontaktia, katseli kasvoja ja pysytteli vierellä ilman tempomista tai vetämistä. Vastaantulijoille Ruka jaksoi hetken haukkua, mutta lopetti kun tajusi ettei matka jatku ennen kuin on hiljaista. Ehkä Rukalla oli minua ikävä monen tunnin hoidossa olo jälkeen, ehkä se oli väsynyt Nöpön kanssa leikkimisestä tai ehkä se oli hämillään kissojen poissaolosta. Joka tapauksessa tuntuu siltä että tein oikean ratkaisun kissojen kanssa. Varsinkin jos Rukan rauhallisuus jatkuu! Kotona se nimittäin istui hetken hämillään sohvalla ja pani sitten maate. Ei mitään riehumista, juoksemista tai touhuamista. :)

Saan mukavasti panostaa Rukan "tehokoulutukseen" kun työni loppuvat tänään. Olisi muutama asia joita pitäisi petrata:

- hiljaa
- tänne
- ohi
- paikka

Tänne-käsky meni piloille kissojen takia. Ruka kun ei tahtonut tulla luokse kun mielenkiinto oli AINA kissoissa. Luulen että nyt sen uudelleen opettamiseen on otollinen hetki, herkkyys Rukalla oli ainakin eilen huipussaan!

Lunta ja surua

Näillä korkeuksilla on lunta tullut niin paljon ettei Rukasta näy kuin häntä! Neiti hyppii, pomppii, loikkii, riehuu ja rellestää lumessa niin että itsekin hengästyy vaikka vain seuraa vierestä.. Lyhyesti sanottuna lumi on parasta! :)

Lumen aiheuttama riemu on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle parin viimeisen päivän aikana kun mielessä on pyörinyt vaikean päätöksen tekeminen: luopuako kissoista vai ei? Olen pohtinut asiaa jo pitkän aikaa, lähinnä suuren unettomuuden takia jonka kissat ovat minulle aiheuttaneet.

Viimeinen tikki oli Nisu-neidin tuleminen väliaikaiskotiin minun luokseni. Ruka ei voi sietää vierasta kissaa kodissaan vaan jahtaa, haukkuu, murisee ja hyppii pöydille Nisun perässä. Tästä seurasi tietenkin se että Nisu ei pääse tekemään tarpeitaan laatikolle, eli asunto lilluu kissan pissasta.. Ties kuinka monennen kerran taas pissaa nurkista siivotessani tein päätöksen laittaa Nisusta ilmoitus Apulaan.

Ei kestänyt sitten kauaakaan kun mahdollinen uusi omistaja otti yhteyttä ja sovimme Nisun muutosta hänen luokseen. Myöhemmin laitoin Axesta ja Muskasta ilmoituksen samaan paikkaan ja kappas! Sama henkilö ottaa yhteyttä ja lupaa uuden kodin kaikille kolmelle kissalle.

Kaikki kissat pääsevät tänään uuteen kotiin Jyväskylään. :)

Jouluvaloton joulu

Tässä on saanut parin viime päivän aikana loksauttaa suun auki useampaankin kertaan, niin hyvästä kuin pahastakin.

Hyvässä

Hihnassa kulkemista ollaan petrattu joka päivä monta kertaa ja tulokset alkaa todellakin näkyä. Ruka osaa nyt mennä minun oikealta puolelta selän takaa kiertäen vasemmalle puolelle "viereen" heti kun matka pysähtyy esimerkiksi vetämisen tms. takia. Vierellä kulkeminenkin onnistuu todella hienosti kunhan matka ei veny liian pitkäksi. Mielenkiinto kun ei neidillä pysy kovin pitkään yhden asian kimpussa, mutta eipä se vielä tarvitsekaan.

Kieppi onnistuu aina vain varmemmin, sitäkin harjoitellaan aina kun ollaan ulkona. Maahanmeno luonnistuu nopeammin ja varmemmin, samoin maasta ylös istumaan nouseminen. Tassun antamista Ruka aristelee välillä, en oikein tiedä mistä se johtuu. Muitakin helppoja temppuja muistellaan päivittäin. Enemmän keskitytään kuitenkin paikalla odottamiseen vieraita kohdatessa ja tervehtiessä sekä vastaantulijoiden ohittamiseen sujuvasti. Myös turhaa liikkuvien asioiden haukkumista opetellaan pois.

Ruka on oppinut käymään vessan lattialla pissalla ja kakalla kun olen töissä. Ei ole tarvinnut rapisevia papereita käyttää enää moneen viikkoon. Ruka lähinnä repi kaikki pissipaperit ja kyllästyin joka yö heräämään paperin repimisääneen. Musta on parempi että Ruka osaa sitten vanhempanakin tehdä tarpeet vessaan jos joudun olemaan pitempään pois eikä pidätyskyky riitä niin pitkäksi aikaa.

Pahassa

Ostin lauantaina kauan himoitsemani erään tuplalevyn, hintaa oli n. 17€. Maanantaina sitten töistä kotiin saapuessani näin kauhukseni juuri ostetun levyn sohvalla siinä missä Rukan paikka on. Kävelin hitaasti sohvaa kohti, en voinut uskoa että juuri SE levy oli päässyt Rukan hampaisiin.. Onneksi levyt ovat ehjät, kauniit kannet ovat tosin täysin pilalla. :/

Tänään töistä kotiin tullessani taas ihmettelin miten keittiössä on niin pimeää..? Muistaakseni jätin kyllä kivan ikkunajouluvalon päälle lähtiessäni. Ja kappas vain! Toinen ohuista johdoista roikkuu lattialla ja pitkin johtoa on puremajälkiä niin korkealla että vain kissa siihen ylttyy. "Toivottavasti se kumpi kissoista tuon söi sai niin ison tällin ettei toiste mene johtoja syömään!". Tämä oli varmaan kannanotto enkeliaiheiseen jouluvaloon. Ehkä kissat on minuakin enemmän ateisteja eivätkä salli uskonnollisia kuvioita meidän ikkunoihin..

Ikkunalaudalla on puinen kynttelikkö joka ei pala. Syy: reuhuremmi tiputti sen ensimmäisenä päivänä lattialle niin ettei se enää toimi. Kaikenlisäksi Ruka palasteli sänkyyni sellaisen vihreän koristeen jollaisia on kynttelikön kynttilöiden ympärillä..

Sängystä olen löytänyt muutakin mukavaa: KISSANKAKKAA. Onneksi kakkakikkareeseen oli tarttunut sen verran kissanhiekkaa ettei se näyttänyt kakalta ollenkaan. Rukalla kun on sellainen ihana tapa käydä hakemassa tuore kissankikkare hiekkalaatikosta ja syödä se. Myös pissapaakut löytyy yleensä sohvalta tai lattiolta..

Muuta

Torstaina olisi sitten taas eläinlääkärikäynti tehosterokotuksia varten. Kissat lähtee mukaan myös. Raapiminen on vähentynyt taas eikä hilsettäkää irtoa enää niin paljon. Olen pessyt Rukan nyt kaksi kertaa tavallisella koirashampoolla ja antanut kaksi kertaa Advocaten. Turkki on ihanan pehmeä ja puhtaan näköinen! :)

Näin sinkkuihmisenä en pidä pahana sitä että eläimet nukkuu minun sängyssä. Päin vastoin on mukavaa kun vieressä kellii koira, rinnan päällä makaa kissa ja jalkopäässä kehrää toinen kissa. :)