Paikka ja kieppi

Tänään harjoiteltiin Rukan kanssa paikallaan odottamista. Ennen sitä riehuttiin täysiä pellolla pallon kanssa että saatiin ylimääräiset energiat pois. Samalla otettiin opetteluun uusi temppu "kieppi". Ruka siis pyörähtää vauhdikkaasti itsensä ympäri "kieppi" käskystä. Hyvin onnistui ja Ruka silmin nähden nautti kun sai kieppua ja riehua miten tykkäsi! Palkinnoksi Ruka sai välillä namin ja välillä ihanan punaisen pallon.

Paikallaan odottelu sujui myös hyvin. Kiinnitin Rukan hevosaitauksen tolppaan varmuuden vuoksi. Alueella kun liikkuu muutama muukin koiran kanssa. Pyysin Rukan istumaan viereen perusasentoon ja sanoin "Paikka". Astelin muutaman askeleen eteenpäin, pysähdyin, odotin ja sitten kävelin takaisin perusasentoon. Eikä Ruka liikahtanutkaan!

Odotin muutaman askeleen päässä joitain sekunteja ennen kuin kävelin takaisin. Harjoiteltiin tätä istuma-asennossa ja makuulla. Hyvin onnistui molemmissa, yllätyin kyllä suunnattomasti! Ruka sai taas palkinnoksi välillä namin ja rapsutuksia tai sitten sen ihanan pallon.

Rukan raapiminen on vaihtunut nyt kovaan kirputtamiseen ja kalvamiseen. Ruka pureskelee erityisesti polviaan ja rinnasta kun rapsuttaa huomaa että siitä kutittaa todella paljon. Asia vaivaa todella paljon myös minua. Ensi viikolla saan antaa toisen Advocate-annoksen. Eläinlääkäriin mennään joko ensi viikolla tai sitä seuraavalla, riippuu siitä miten saadaan aikoja.

Kirputtaminen keskeytti monta kertaa tänään paikalla olo harjoitukset. Olen tutkinut Rukan ihoa ja harjannut sen turkkia joka päivä mutta en ole löytänyt sieltä vähäisen hilseen lisäksi vieläkään mitään ylimääräistä. Ei kirppuja, ei rupia, ei näppyjä. Mikä Rukaa siis kutittaa??

12.12. olisi tarkoitus lähteä Rukan kanssa Tampereelle Lappalaiskoira miittiin moikkaamaan sisaruksia ja muita karvakuonoja. Jännittää jo nyt todella paljon Rukan puolesta. Matka junalla Tampereelle kestää n. 1,5 h, lisäksi pitäisi mennä bussilla Hervantaan. Hui kamala! Vinkkejä juna- ja bussimatkustamiseen otetaan vastaan! :)

Lenkillä

Aikamoista ees taas vempuilua tämä pennun kasvatus. Ensin ei mene mikään jakeluun ja sitten seuraavana päivänä kaikki sujuu kuin tanssi! Tämä päivä on ollut yksi niistä hyvistä jakelupäivistä.. :)

Päivä aloitettiin tuttuun tapaan klo 08 kävelylenkillä Rukan kanssa. Rukalla ei tuntunut olevan ulos mikään kiire, kai se vähän ihmetteli kun kisut ei pääseetkään mukaan. Ajattelin kokeilla minkälainen sillä on tahti ilman kissoja.

Kierrettiin tavallinen reitti, osa asfalttitiellä, osa vähän syrjemmällä pikkutiellä. Rukalla ei ollut koko lenkin aikana mihinkään kiire, välillä vilkuiltiin rauhassa ympärille ja sitten jatkettiin taas pyynnöstä matkaa tosi nätisti, yhtään vetämättä. Koko lenkki mentiin näin. Olin ihan ällikällä lyöty! Eilinen lenkki kun meni vähän miten sattui, lähinnä kissoja jahdatessa..

Toinen lenkki töiden jälkeen mentiin sitten kissojen kanssa ja pelkäsin että Ruka on siinä välissä jo unohtanut miten aamulla mentiin hienosti. Mutta kas vain, niin käveli neiti nätisti vierellä ja uskoi heti ettei saa mennä kissan perään. Pysähdyttiin heti paikalleen jos mielenkiinto lähti laukkaamaan enemmän kissojen perään ja jatkettiin vasta kun Ruka otti minuun kontaktin. UPEAA!

Tämän päiväiset lenkit antoi taas roimasti motivaatioita ja intoa jatkaa kissojen kanssa yhteisiä lenkkejä. Tänään tuli sopivasti myös ihminen matkalla vastaan eikä kohtaamisessa kuulunut kuin kaksi lyhyttä huomiohaukkua. Sain todella nopeasti Rukan mielenkiinnon pois vastaantulijasta ja jatkettiin matkaa niin kuin ketään ei oltais nähtykään! JES!

Ajattelin harjoitella äidin ja Nöpön kanssa toisen koiran kohtaamista, ihan Nöpönkin harjoitukseksi. Vaikka täällä meillä päin ei paljon ihmisiä tai koiria loppujen lopuksi olekaan, on mielestäni sujuvan ohittamisen oppiminen todella tärkeää. Nöpömäinen hullu vetäminen joka suuntaan ei ole hyväksi kenellekään. Ja ehkä se äiteekin saisi siihen Nöpöön samalla vähän kontrollia.. :)

Pakkia ja uhkauksia

Edellisen merkinnän jälkeen ollaan otettu taas sitä pakkia. Välillä tuntuu ettei Rukan päähän mene mikään ja kaikki opittu on jo unohdettu. Vielä kun kuvioihin on tullut eläimiä vihaavat naapurit, kissojen tappouhkaukset ja valvotut yöt on koulutusmotivaatio laskenut hihnan tässä päässä nollaan. Ei vain ole jaksanut panostaa erityisen tehokkaasti mihinkään.

Tässä parin viikon aikana ollaan tuosta kaikesta johtuen keskitytty vain hihnassa kulkemiseen. Sitäkin oppimista hankaloittavat kissani, jotka on tappouhkausten varjolla otettava samalle lenkille mukaan. Enää en uskalla päästää niitä ilman valvontaa ulos, vaikka tämän saman tien varrella liikkuu tasan 17 muuta kissaa vapaana..

Jokatapauksessa, ulkona liikkuminen on lähes pelkkää kissojen perään tempomista. Toisaalta tästä voi olla paljonkin hyöty tulevaisuutta ajatellen: Ruka oppii (toivottavasti) ettei kissojen saatika muidenkaan liikkuvien otuksien perään saa lähteä juoksemaan noin vain.

Ollaan saatu huvittuneita ilmeita aikaan kun ollaan koko lauma kuljettu kylän raittia pitkin peräkanaa. Olen ollut todella onnekas noiden kissojen suhteen kun on niin ihmisläheiset luonteet molemmilla. Lenkillä eivät lähde omille teilleen vaan kulkevat sinne minne minäkin, vähän kiertäen ja kaartaen mutta seuraavat perässä kuitenkin.
Rokotusreissu meni elukoiden kanssa tosi hyvin. Vähän olin pettynyt kun samaan aikaan eläinlääkäriin tuotiin kiireellistä leikkausta vaativa potilas, mikä lyhensi minulle ja muille potilaille varattuja aikoja niin ettei Rukan hilseilyä ja raapimista ehditty tutkia kunnolla. Sen verran lääkäri ehti turkkia vilkaista että määräsi Advocate-kuurin.

Annoin Advocaten saman tien ja raapiminen on kyllä vähentynyt sen ansioista mutta kokonaan se ei ole lähtenyt. Hilsettäkin irtoaa vielä. Annan parin viikon päästä toisen annoksen Advocatea, sitten pitäisi olla kaikki ulkoloiset poissa.

Axe yritti lokakuussa vissiin imeä järjestyksenvalvojatentin aineistoa itseensä makaamalla sen päällä..

Muska tarkkaili Rukaa varautuneesti ensimmäiset päivät.

Oppia ja vähän pakkia

Rukalle tulee ensi keskiviikkona 12 viikkoa ikää. Edessä on siis huippujännittävä retki eläinlääkäriin ensimmäisiä rokotuksia hakemaan. Samalla reissulla selviää toivottavasti myös 7-viikkoisesta asti vaivanneiden kutinan ja hilseilyn syy. Kasvattajaystäväni epäilee hilsepunkkia ja toivon todella että vaivojen syy olisi niinkin yksinkertainen ja helposti hoidettavissa oleva kuin hilsepunkki. Jokin allergia olisi hyvin ikävä yllätys..

Matokuurit on syöty kiltisti hyvissä ajoin ennen rokotuksia ja eläinlääkärikäyntiä varten olemme "leikkineet eläinlääkäriä". Niskanahan, suun, silmien ja korvien käsittely tulee toivottavasti näillä harjoituksilla olemaan sitten eläinlääkärin toimesta helpompaa ilman turhia rimpuiluja yms.

Joinain aamuina on saattanut kuulua muutama ärräpää sukan jälleen kerran kastuessa pissalätäkössä tai kakkakikkareen löydyttyä milloin lauteiden alta ja milloin kämpän perimmäisestä nurkasta. Tällä viikolla olen saanut kuitenkin huokaista useampana aamuna helpotuksesta: pissa on osunut paperille ja kakkakin löytyy suhteellisen helposta paikasta lauteiden alta. Edistystä siis on tapahtunut, pikkuhiljaa.

Tarpeiden teko on jäänyt ulkona yleensä vain pissaan, kakka tulee sitten heti kun päästään takaisin sisälle. Ehkä sekin sitten pikkuhiljaa tulisi siellä ulkona.. Muuten ulkoilu on ollut täydellisyyttä hipovaa lähinnä hihnakäyttäytymisen osalta. Muutamassa päivässä epätoivoinen rimpuilu, vetäminen ja ulina ovat jääneet pois. Tänään molemmilla pidemmillä kävelylenkeillä Ruka kulki esimerkillisen hienosti vasemmalla puolellani selkeästi enemmän minusta kuin ympäristöstä kiinnostuneena. Ihan on meinannut ilon kyyneleet nousta silmiin kun olen neidin kulkua seurannut ja kehunut sen sitten maasta taivaaseen. Mitähän noihin papuihin on laitettu kun ne saa Rukan käyttäytymään niin hienosti..? :D

Koulutuksen osalta viime viikko keskityttiin juuri tuohon hihnassa kulkemiseen ja jätettiin muut ei niin tärkeät jutut vähän vähemmälle. Ensi viikolla keskitytään vastaantulijoiden ohittamiseen Nöpön avustuksella ja toki joka ulkoilukerralla hiotaan rinnalla kulkemista. Perusasennon ottaminen on tullut opittua ihan vahingossa ja varsinkin ulkona tuota tärkeää taitoa hiotaan vähän väliä.

Kaikinpuolin olen ollut Rukan oppimismotivaatioon erittäin tyytyväinen. Ainoastaan se jatkuva harjoittelun keskeyttävä raapiminen on häirinnyt ja vaivannut kouluttamista. Tuntuisi tuo kylmä ilma ja lumi jotenkin kuitenkin helpottavan kutinaa. Välillä tuntuu ihan uskomattomalta se että neiti on tosiaan vasta 12 viikkoinen ja osaa jo lähemmäs 20 käskyä ja käyttäytyy muutenkin mallikkaasti eikä oppimishalukkuudella tunnu olevan rajoja.

Saas nähdä koska ne kaikki opit sitten unohtuvat.. ;)