HUOH.

Ensimmäinen yö ilman raapivia tassuja niskassa olisi takana. Ja tuntuu hyvältä! En herännyt kuin kerran aikaisin aamulla kun Ruka haukkui pihan kolaajia. Autuas hiljaisuus.

Eilinen matka Jyväskylään meni kaikin puolin hyvin runsaasta lumisateesta huolimatta. Kissat naukuivat 3/4 matkasta surullisesti. Uuteen kotiin ne lähtivät tutustumaan peräkkäin, ensin Nisu, sitten Axe ja Muska arasti viimeisenä hiippaillen. Nisu tutustui välittömästi ruokakuppeihin! :)

Haikeilla mielin lähdin ajelemaan kotiin päin. Jos mukanani ei olisi ollut matkaseuraa, olisin varmasti itkenyt koko matkan ja ajanut ojaan..

Ruka käyttäytyi koko illan täydellisesti. Kävelyreissulla Ruka otti tasaiseen tahtiin kontaktia, katseli kasvoja ja pysytteli vierellä ilman tempomista tai vetämistä. Vastaantulijoille Ruka jaksoi hetken haukkua, mutta lopetti kun tajusi ettei matka jatku ennen kuin on hiljaista. Ehkä Rukalla oli minua ikävä monen tunnin hoidossa olo jälkeen, ehkä se oli väsynyt Nöpön kanssa leikkimisestä tai ehkä se oli hämillään kissojen poissaolosta. Joka tapauksessa tuntuu siltä että tein oikean ratkaisun kissojen kanssa. Varsinkin jos Rukan rauhallisuus jatkuu! Kotona se nimittäin istui hetken hämillään sohvalla ja pani sitten maate. Ei mitään riehumista, juoksemista tai touhuamista. :)

Saan mukavasti panostaa Rukan "tehokoulutukseen" kun työni loppuvat tänään. Olisi muutama asia joita pitäisi petrata:

- hiljaa
- tänne
- ohi
- paikka

Tänne-käsky meni piloille kissojen takia. Ruka kun ei tahtonut tulla luokse kun mielenkiinto oli AINA kissoissa. Luulen että nyt sen uudelleen opettamiseen on otollinen hetki, herkkyys Rukalla oli ainakin eilen huipussaan!

Lunta ja surua

Näillä korkeuksilla on lunta tullut niin paljon ettei Rukasta näy kuin häntä! Neiti hyppii, pomppii, loikkii, riehuu ja rellestää lumessa niin että itsekin hengästyy vaikka vain seuraa vierestä.. Lyhyesti sanottuna lumi on parasta! :)

Lumen aiheuttama riemu on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle parin viimeisen päivän aikana kun mielessä on pyörinyt vaikean päätöksen tekeminen: luopuako kissoista vai ei? Olen pohtinut asiaa jo pitkän aikaa, lähinnä suuren unettomuuden takia jonka kissat ovat minulle aiheuttaneet.

Viimeinen tikki oli Nisu-neidin tuleminen väliaikaiskotiin minun luokseni. Ruka ei voi sietää vierasta kissaa kodissaan vaan jahtaa, haukkuu, murisee ja hyppii pöydille Nisun perässä. Tästä seurasi tietenkin se että Nisu ei pääse tekemään tarpeitaan laatikolle, eli asunto lilluu kissan pissasta.. Ties kuinka monennen kerran taas pissaa nurkista siivotessani tein päätöksen laittaa Nisusta ilmoitus Apulaan.

Ei kestänyt sitten kauaakaan kun mahdollinen uusi omistaja otti yhteyttä ja sovimme Nisun muutosta hänen luokseen. Myöhemmin laitoin Axesta ja Muskasta ilmoituksen samaan paikkaan ja kappas! Sama henkilö ottaa yhteyttä ja lupaa uuden kodin kaikille kolmelle kissalle.

Kaikki kissat pääsevät tänään uuteen kotiin Jyväskylään. :)

Jouluvaloton joulu

Tässä on saanut parin viime päivän aikana loksauttaa suun auki useampaankin kertaan, niin hyvästä kuin pahastakin.

Hyvässä

Hihnassa kulkemista ollaan petrattu joka päivä monta kertaa ja tulokset alkaa todellakin näkyä. Ruka osaa nyt mennä minun oikealta puolelta selän takaa kiertäen vasemmalle puolelle "viereen" heti kun matka pysähtyy esimerkiksi vetämisen tms. takia. Vierellä kulkeminenkin onnistuu todella hienosti kunhan matka ei veny liian pitkäksi. Mielenkiinto kun ei neidillä pysy kovin pitkään yhden asian kimpussa, mutta eipä se vielä tarvitsekaan.

Kieppi onnistuu aina vain varmemmin, sitäkin harjoitellaan aina kun ollaan ulkona. Maahanmeno luonnistuu nopeammin ja varmemmin, samoin maasta ylös istumaan nouseminen. Tassun antamista Ruka aristelee välillä, en oikein tiedä mistä se johtuu. Muitakin helppoja temppuja muistellaan päivittäin. Enemmän keskitytään kuitenkin paikalla odottamiseen vieraita kohdatessa ja tervehtiessä sekä vastaantulijoiden ohittamiseen sujuvasti. Myös turhaa liikkuvien asioiden haukkumista opetellaan pois.

Ruka on oppinut käymään vessan lattialla pissalla ja kakalla kun olen töissä. Ei ole tarvinnut rapisevia papereita käyttää enää moneen viikkoon. Ruka lähinnä repi kaikki pissipaperit ja kyllästyin joka yö heräämään paperin repimisääneen. Musta on parempi että Ruka osaa sitten vanhempanakin tehdä tarpeet vessaan jos joudun olemaan pitempään pois eikä pidätyskyky riitä niin pitkäksi aikaa.

Pahassa

Ostin lauantaina kauan himoitsemani erään tuplalevyn, hintaa oli n. 17€. Maanantaina sitten töistä kotiin saapuessani näin kauhukseni juuri ostetun levyn sohvalla siinä missä Rukan paikka on. Kävelin hitaasti sohvaa kohti, en voinut uskoa että juuri SE levy oli päässyt Rukan hampaisiin.. Onneksi levyt ovat ehjät, kauniit kannet ovat tosin täysin pilalla. :/

Tänään töistä kotiin tullessani taas ihmettelin miten keittiössä on niin pimeää..? Muistaakseni jätin kyllä kivan ikkunajouluvalon päälle lähtiessäni. Ja kappas vain! Toinen ohuista johdoista roikkuu lattialla ja pitkin johtoa on puremajälkiä niin korkealla että vain kissa siihen ylttyy. "Toivottavasti se kumpi kissoista tuon söi sai niin ison tällin ettei toiste mene johtoja syömään!". Tämä oli varmaan kannanotto enkeliaiheiseen jouluvaloon. Ehkä kissat on minuakin enemmän ateisteja eivätkä salli uskonnollisia kuvioita meidän ikkunoihin..

Ikkunalaudalla on puinen kynttelikkö joka ei pala. Syy: reuhuremmi tiputti sen ensimmäisenä päivänä lattialle niin ettei se enää toimi. Kaikenlisäksi Ruka palasteli sänkyyni sellaisen vihreän koristeen jollaisia on kynttelikön kynttilöiden ympärillä..

Sängystä olen löytänyt muutakin mukavaa: KISSANKAKKAA. Onneksi kakkakikkareeseen oli tarttunut sen verran kissanhiekkaa ettei se näyttänyt kakalta ollenkaan. Rukalla kun on sellainen ihana tapa käydä hakemassa tuore kissankikkare hiekkalaatikosta ja syödä se. Myös pissapaakut löytyy yleensä sohvalta tai lattiolta..

Muuta

Torstaina olisi sitten taas eläinlääkärikäynti tehosterokotuksia varten. Kissat lähtee mukaan myös. Raapiminen on vähentynyt taas eikä hilsettäkää irtoa enää niin paljon. Olen pessyt Rukan nyt kaksi kertaa tavallisella koirashampoolla ja antanut kaksi kertaa Advocaten. Turkki on ihanan pehmeä ja puhtaan näköinen! :)

Näin sinkkuihmisenä en pidä pahana sitä että eläimet nukkuu minun sängyssä. Päin vastoin on mukavaa kun vieressä kellii koira, rinnan päällä makaa kissa ja jalkopäässä kehrää toinen kissa. :)

Paikka ja kieppi

Tänään harjoiteltiin Rukan kanssa paikallaan odottamista. Ennen sitä riehuttiin täysiä pellolla pallon kanssa että saatiin ylimääräiset energiat pois. Samalla otettiin opetteluun uusi temppu "kieppi". Ruka siis pyörähtää vauhdikkaasti itsensä ympäri "kieppi" käskystä. Hyvin onnistui ja Ruka silmin nähden nautti kun sai kieppua ja riehua miten tykkäsi! Palkinnoksi Ruka sai välillä namin ja välillä ihanan punaisen pallon.

Paikallaan odottelu sujui myös hyvin. Kiinnitin Rukan hevosaitauksen tolppaan varmuuden vuoksi. Alueella kun liikkuu muutama muukin koiran kanssa. Pyysin Rukan istumaan viereen perusasentoon ja sanoin "Paikka". Astelin muutaman askeleen eteenpäin, pysähdyin, odotin ja sitten kävelin takaisin perusasentoon. Eikä Ruka liikahtanutkaan!

Odotin muutaman askeleen päässä joitain sekunteja ennen kuin kävelin takaisin. Harjoiteltiin tätä istuma-asennossa ja makuulla. Hyvin onnistui molemmissa, yllätyin kyllä suunnattomasti! Ruka sai taas palkinnoksi välillä namin ja rapsutuksia tai sitten sen ihanan pallon.

Rukan raapiminen on vaihtunut nyt kovaan kirputtamiseen ja kalvamiseen. Ruka pureskelee erityisesti polviaan ja rinnasta kun rapsuttaa huomaa että siitä kutittaa todella paljon. Asia vaivaa todella paljon myös minua. Ensi viikolla saan antaa toisen Advocate-annoksen. Eläinlääkäriin mennään joko ensi viikolla tai sitä seuraavalla, riippuu siitä miten saadaan aikoja.

Kirputtaminen keskeytti monta kertaa tänään paikalla olo harjoitukset. Olen tutkinut Rukan ihoa ja harjannut sen turkkia joka päivä mutta en ole löytänyt sieltä vähäisen hilseen lisäksi vieläkään mitään ylimääräistä. Ei kirppuja, ei rupia, ei näppyjä. Mikä Rukaa siis kutittaa??

12.12. olisi tarkoitus lähteä Rukan kanssa Tampereelle Lappalaiskoira miittiin moikkaamaan sisaruksia ja muita karvakuonoja. Jännittää jo nyt todella paljon Rukan puolesta. Matka junalla Tampereelle kestää n. 1,5 h, lisäksi pitäisi mennä bussilla Hervantaan. Hui kamala! Vinkkejä juna- ja bussimatkustamiseen otetaan vastaan! :)

Lenkillä

Aikamoista ees taas vempuilua tämä pennun kasvatus. Ensin ei mene mikään jakeluun ja sitten seuraavana päivänä kaikki sujuu kuin tanssi! Tämä päivä on ollut yksi niistä hyvistä jakelupäivistä.. :)

Päivä aloitettiin tuttuun tapaan klo 08 kävelylenkillä Rukan kanssa. Rukalla ei tuntunut olevan ulos mikään kiire, kai se vähän ihmetteli kun kisut ei pääseetkään mukaan. Ajattelin kokeilla minkälainen sillä on tahti ilman kissoja.

Kierrettiin tavallinen reitti, osa asfalttitiellä, osa vähän syrjemmällä pikkutiellä. Rukalla ei ollut koko lenkin aikana mihinkään kiire, välillä vilkuiltiin rauhassa ympärille ja sitten jatkettiin taas pyynnöstä matkaa tosi nätisti, yhtään vetämättä. Koko lenkki mentiin näin. Olin ihan ällikällä lyöty! Eilinen lenkki kun meni vähän miten sattui, lähinnä kissoja jahdatessa..

Toinen lenkki töiden jälkeen mentiin sitten kissojen kanssa ja pelkäsin että Ruka on siinä välissä jo unohtanut miten aamulla mentiin hienosti. Mutta kas vain, niin käveli neiti nätisti vierellä ja uskoi heti ettei saa mennä kissan perään. Pysähdyttiin heti paikalleen jos mielenkiinto lähti laukkaamaan enemmän kissojen perään ja jatkettiin vasta kun Ruka otti minuun kontaktin. UPEAA!

Tämän päiväiset lenkit antoi taas roimasti motivaatioita ja intoa jatkaa kissojen kanssa yhteisiä lenkkejä. Tänään tuli sopivasti myös ihminen matkalla vastaan eikä kohtaamisessa kuulunut kuin kaksi lyhyttä huomiohaukkua. Sain todella nopeasti Rukan mielenkiinnon pois vastaantulijasta ja jatkettiin matkaa niin kuin ketään ei oltais nähtykään! JES!

Ajattelin harjoitella äidin ja Nöpön kanssa toisen koiran kohtaamista, ihan Nöpönkin harjoitukseksi. Vaikka täällä meillä päin ei paljon ihmisiä tai koiria loppujen lopuksi olekaan, on mielestäni sujuvan ohittamisen oppiminen todella tärkeää. Nöpömäinen hullu vetäminen joka suuntaan ei ole hyväksi kenellekään. Ja ehkä se äiteekin saisi siihen Nöpöön samalla vähän kontrollia.. :)

Pakkia ja uhkauksia

Edellisen merkinnän jälkeen ollaan otettu taas sitä pakkia. Välillä tuntuu ettei Rukan päähän mene mikään ja kaikki opittu on jo unohdettu. Vielä kun kuvioihin on tullut eläimiä vihaavat naapurit, kissojen tappouhkaukset ja valvotut yöt on koulutusmotivaatio laskenut hihnan tässä päässä nollaan. Ei vain ole jaksanut panostaa erityisen tehokkaasti mihinkään.

Tässä parin viikon aikana ollaan tuosta kaikesta johtuen keskitytty vain hihnassa kulkemiseen. Sitäkin oppimista hankaloittavat kissani, jotka on tappouhkausten varjolla otettava samalle lenkille mukaan. Enää en uskalla päästää niitä ilman valvontaa ulos, vaikka tämän saman tien varrella liikkuu tasan 17 muuta kissaa vapaana..

Jokatapauksessa, ulkona liikkuminen on lähes pelkkää kissojen perään tempomista. Toisaalta tästä voi olla paljonkin hyöty tulevaisuutta ajatellen: Ruka oppii (toivottavasti) ettei kissojen saatika muidenkaan liikkuvien otuksien perään saa lähteä juoksemaan noin vain.

Ollaan saatu huvittuneita ilmeita aikaan kun ollaan koko lauma kuljettu kylän raittia pitkin peräkanaa. Olen ollut todella onnekas noiden kissojen suhteen kun on niin ihmisläheiset luonteet molemmilla. Lenkillä eivät lähde omille teilleen vaan kulkevat sinne minne minäkin, vähän kiertäen ja kaartaen mutta seuraavat perässä kuitenkin.
Rokotusreissu meni elukoiden kanssa tosi hyvin. Vähän olin pettynyt kun samaan aikaan eläinlääkäriin tuotiin kiireellistä leikkausta vaativa potilas, mikä lyhensi minulle ja muille potilaille varattuja aikoja niin ettei Rukan hilseilyä ja raapimista ehditty tutkia kunnolla. Sen verran lääkäri ehti turkkia vilkaista että määräsi Advocate-kuurin.

Annoin Advocaten saman tien ja raapiminen on kyllä vähentynyt sen ansioista mutta kokonaan se ei ole lähtenyt. Hilsettäkin irtoaa vielä. Annan parin viikon päästä toisen annoksen Advocatea, sitten pitäisi olla kaikki ulkoloiset poissa.

Axe yritti lokakuussa vissiin imeä järjestyksenvalvojatentin aineistoa itseensä makaamalla sen päällä..

Muska tarkkaili Rukaa varautuneesti ensimmäiset päivät.

Oppia ja vähän pakkia

Rukalle tulee ensi keskiviikkona 12 viikkoa ikää. Edessä on siis huippujännittävä retki eläinlääkäriin ensimmäisiä rokotuksia hakemaan. Samalla reissulla selviää toivottavasti myös 7-viikkoisesta asti vaivanneiden kutinan ja hilseilyn syy. Kasvattajaystäväni epäilee hilsepunkkia ja toivon todella että vaivojen syy olisi niinkin yksinkertainen ja helposti hoidettavissa oleva kuin hilsepunkki. Jokin allergia olisi hyvin ikävä yllätys..

Matokuurit on syöty kiltisti hyvissä ajoin ennen rokotuksia ja eläinlääkärikäyntiä varten olemme "leikkineet eläinlääkäriä". Niskanahan, suun, silmien ja korvien käsittely tulee toivottavasti näillä harjoituksilla olemaan sitten eläinlääkärin toimesta helpompaa ilman turhia rimpuiluja yms.

Joinain aamuina on saattanut kuulua muutama ärräpää sukan jälleen kerran kastuessa pissalätäkössä tai kakkakikkareen löydyttyä milloin lauteiden alta ja milloin kämpän perimmäisestä nurkasta. Tällä viikolla olen saanut kuitenkin huokaista useampana aamuna helpotuksesta: pissa on osunut paperille ja kakkakin löytyy suhteellisen helposta paikasta lauteiden alta. Edistystä siis on tapahtunut, pikkuhiljaa.

Tarpeiden teko on jäänyt ulkona yleensä vain pissaan, kakka tulee sitten heti kun päästään takaisin sisälle. Ehkä sekin sitten pikkuhiljaa tulisi siellä ulkona.. Muuten ulkoilu on ollut täydellisyyttä hipovaa lähinnä hihnakäyttäytymisen osalta. Muutamassa päivässä epätoivoinen rimpuilu, vetäminen ja ulina ovat jääneet pois. Tänään molemmilla pidemmillä kävelylenkeillä Ruka kulki esimerkillisen hienosti vasemmalla puolellani selkeästi enemmän minusta kuin ympäristöstä kiinnostuneena. Ihan on meinannut ilon kyyneleet nousta silmiin kun olen neidin kulkua seurannut ja kehunut sen sitten maasta taivaaseen. Mitähän noihin papuihin on laitettu kun ne saa Rukan käyttäytymään niin hienosti..? :D

Koulutuksen osalta viime viikko keskityttiin juuri tuohon hihnassa kulkemiseen ja jätettiin muut ei niin tärkeät jutut vähän vähemmälle. Ensi viikolla keskitytään vastaantulijoiden ohittamiseen Nöpön avustuksella ja toki joka ulkoilukerralla hiotaan rinnalla kulkemista. Perusasennon ottaminen on tullut opittua ihan vahingossa ja varsinkin ulkona tuota tärkeää taitoa hiotaan vähän väliä.

Kaikinpuolin olen ollut Rukan oppimismotivaatioon erittäin tyytyväinen. Ainoastaan se jatkuva harjoittelun keskeyttävä raapiminen on häirinnyt ja vaivannut kouluttamista. Tuntuisi tuo kylmä ilma ja lumi jotenkin kuitenkin helpottavan kutinaa. Välillä tuntuu ihan uskomattomalta se että neiti on tosiaan vasta 12 viikkoinen ja osaa jo lähemmäs 20 käskyä ja käyttäytyy muutenkin mallikkaasti eikä oppimishalukkuudella tunnu olevan rajoja.

Saas nähdä koska ne kaikki opit sitten unohtuvat.. ;)

Opin hedelmiä

Kirjasin ylös "oppimispäiväkirjan" tapaan mitä kaikkea Ruka on tähän mennessä oppinut ja miten opittu asia sujuu. Tässä opin hedelmiä:

tänne: tulee luokse. Tulee luokse myös vihellyksestä. Vaatii vielä paljon harjoittelua mutta yleensä tulee kun kutsutaan. Pyritty välttämään kutsumista silloin kun on varmaa ettei tule luokse.
ei: lopettaa sen mitä ikinä olikaan tekemässä. Tottelee paremmin kuin mitä odotin, enemmän olen esim. vienyt tilalle jotain mitä saa järsiä kuin kieltänyt järsimästä.
istu: istahtaa alas mutta ei pysy siinä kauaa varsinkaan jos on namipussi lähellä. Ulkona pysyy paremmin istumassa.
maahan: menee melko hitaasti mahalleen ja takajalat jää vinoon, makaa siis vähän kyljellään.
tassu: antaa tassun todella hyvin. Tykkää antaa sitä vaikka ei pyydettäisikään.
katso: katsoo silmiin melko hyvin, yleensä vain tuijottaa käsiä.
ryömi: ryömii muutaman "askeleen" nyrkissä olevaa kättä kohti ja läppää tassulla nyrkkiä.
ylös: nousee makuulta istumaan.
panta: työntää pään pannasta läpi.
odota: istuu paikallaan sen aikaa kun panta otetaan pois
vapaa: vapauttaa odota-käskystä.
ole hyvä: lupa mennä kupille syömään.
selälleen: kierähtää kyljelleen ja/tai selälleen. Onnistuu jo yllättävän hyvin, käytetään vielä namia apuna.
kieri: kierähtää makuulta selälleen ja takaisin makuu asentoon. Opettelu aloitettu eilen mutta tyttö hoksasi jujun tosi nopeasti ja nyt temppu sujuu jo yhtä hyin kuin "selälleen" namin avulla.
hyppää: nostaa etutassut edessä olevan käsivarren päälle. Tekee todella hitaasti. Ei olla paljoa harjoiteltu.

Kynsien leikkaaminen sujuu melko hyvin. Ollaan harjoiteltu sitä silloin kun Ruka on ollut väsynyt tai muuten rentoutunut. Oikeastaan leikkuuharjoituksista lähtivät nuo kieri ja selälleen temput. Ovat käteviä kun pitää saada tassut taivasta kohti! Yksin on vähän hankalaa harjoitella kynsien leikkaamista mutta eiköhän me opita pikkuhiljaa. Pyydän kaveria avuksi jos ei Ruka opi olemaan paikallaan kun leikataan.

Turkin harjaaminen aloitettiin jo heti ekalla viikolla mutta vieläkin Rukan tekisi niin kovasti mieli haukata harjasta pala. Mielenkiinto on kuitenkin laantunut huomattavasti kun kiljahdan niin kuin minuun sattuisi kun Ruka napsaisee harjasta. Raukka luulee nyt että harja kasvaa minussa kiinni. Hehe..

Ruka on asustellut luonani nyt 17 päivää ja nuo kaikki ollaan opittu sinä aikana. Olen tosi ylpeä tuosta nappisilmästä kun se oppii kaiken niin nopeasti! Tarkoitus olisi tulevien päivien aikana opetella seuraavaa:

päivää: haukahtaa.
seuraa: lähtee rinnalle seuraamaan. (Tätä ollaan jo vähän harjoiteltukin.)

Erittäin tärkeää olisi opettaa pois kissojen perässä juokseminen. Ruka kun ei kuule eikä näe mitään kun se pinkaisee kissan perään. Yhtenä päivänä kotiin tullessani kävi viuh vain oven raossa kun kaikki kolme jo olivat keskellä tietä juoksemassa. Melko vilkasliikenteinen tie menee ihan asuntoni vieressä eli vaarallisia tilanteita saattaa syntyä viattoman leikin lomassa.

Rajojen testaaminen on muutenkin selkeästi aluillaan. Enää ei tullakaan niin äkkiä luokse ja huonekalujen kulmat vaikuttavat hirveän mielenkiintoisilta järsittäviltä. Ärsyyntynyt haukahdus kuuluu jos jotain ei saa ja heti!

Metsäretkellä saa leikkiä ihan rauhassa.
Axe ja Ruka

Aamukuvia

Uusia tuttavuuksia

Rukan kanssa tutustuimme äitini shar pei-neiti Nöpöön ensimmäisen kerran lauantaina, vähän kuin vahingossa. Kaikki sujui kuitenkin tosi hyvin, nämä kaksi vauhtipäätä tulevat tosi hyvin juttuun!

Nöpö haistelee varovasti..

Sunnuntaina 4.10. vietimme Maailman Eläintenpäivää tutustumalla erääseen Pheobe-neitiin. Vähän ehti itselleni iskeä jännitys tulevan automatkan takia: entä jos Ruka pelästyy jotain eikä uskalla enää mennä autoon? Paineet autossa olemisen kanssa ovat melko suuret sillä joudun liikkumaan paljon henkilöautolla pitkien välimatkojen takia. Koirani olisi siis osattava olla mukana.

Mutta eihän tässäkään asiassa tullut Rukan kanssa mitään ongelmia, Nöpö ehkä vähän auttoi. Neidit nimittäin leikkivät tovin niin vauhdikkaasti ennen matkaa ettei Ruka ehtinyt namiaan järsiä kuin pikkuhetken kun uni jo tuli silmään eikä autossaoloa ehditty jännittää yhtään!

Pheoben kanssa Ruka tuli hienosti toimeen. Phoebe pysytteli vähän taaempana ja antoi kekaran leikkiä leluillaan ja järsiä namejaan ja kävi Ruka jopa Phoeben kupilla vähän papuja napsimassa. Kaikki oli Phobelle kuitenkin ihan ok, mitäs moisista ipanoista stressaamaan..

Pheobe tarkkailee taustalla kuinka luu saa kyytiä.

Koirat kainalossa lähdimme seuraamaan Maailman Eläintenpäivän kunniaksi järjestettyä agilitynäytöstä. Kentän laidalla näkyi vaikka kuinka monta hännän huiskua ja Ruka tuntui saavan eniten huomiota koiraihmisiltä, onhan tuollainen pieni karvapallo tietysti hellyyttävän näköinen.. Ruka osasi hienosti olla aloillaan vaikka ympärillä oli kaikenlaisia karvakuonoja ja mielenkiintoista tutkittavaa. Rapsutukset Ruka otti rauhallisesti vastaan ilman hillittömiä hyppyjä ja pomppuja. Kaikinpuolin siis kelpo suoritus! Kahvioteltasta Ruka sai mukaansa oman namipussin. Nyt on uusien temppujen palkitseminen vähän helpompaa ilman rapinapusseja!

Ruka oppi eilen taas uuden tempun: "tassu". Ajattelin kokeilla onnistuuko tassun antaminen käskystä kun ihan jo istuessa tahtoi tassu heilahtaa ylöspäin. Eihän siinä kauaa sitten mennytkään kun tassu läpsähti käskystä ja maahankin osataan jo paremmin mennä. Ruoka-aikana ollaan muisteltu tänne-käskyä ja uutena oppina paikallaan istuminen ennen ruuan saamista ja syöminen "ole hyvä" käskystä. Jokapäivä muistellaan muitakin käskyjä ja pikkuhiljaa opetellaan sopivissa tilanteissa uusia. Siinä välissä saa Axe kyytiä ja pihapiiri laajenee joka pissareissulla.

Tänään oli Rukan tulikoe: yksinoloa 6 pitkää tuntia kissojen kanssa. Onneksi työpaikka on todella lähellä kotia niin että pääsen antamaan Rukalle ruuan klo 14 aikaan ja yksinäisyys katkeaa hetkeksi. Kotiin palatessani kömpivät kissat ja Ruka jostain makuuhuoneen nurkasta jäseniään venytellen. Asunto oli ihan ehjän näköinen eikä lähtiessäkään kuulunut välioven takaa kuin kaksi lyhyttä inahdusta. Ei niillä vissiin mitään hätää sitten ollut ollut.. : )

Ensimmäiset päivät uudessa kodissa

Ruka kotiutui torstai-iltana vähän klo 21 jälkeen. Hakumatka sujui ongelmitta, yksi korkea ja kova "Ui!" kuului neidin suusta vanhan kotipihan jäädessä taakse. Loppumatka sitten suurimmaksi osaksi nukuttiin ja välillä yritettiin hypätä kuskin syliin, paikallaankun ei millään olisi malttanut olla!

Uusi koti tuntui varmasti aluksi pelottavalta paikalta, vähän ulinaa ja hermostunutta taahaamista. Pikkuhiljaa Ruka kuitenkin kurkki joka nurkan taakse ja sitten jo juostiinkin asuntoa ympäri täyttä vauhtia. Masu kun täyttyi tutusta ruuasta, oli hyvä hetki ottaa pikku nokoset.

Nokosten jälkeen tulivat kissat Axe ja Muska tutkimaan uutta perheenjäsentä. Axe ei ollut karhuneidistä moksiskaan, pari ystävällistä puskua ja siinä se olikin. Muska taas arempana tyttönä nosti selän köyryyn ja karvat pystyyn. Vähän kuului matalaa murinaakin. Liian lähelle kun Ruka uskalsi nuuskimaan, tulikin tiukka räpsäys. Onneksi ilman kynsiä. Muska pysytteli illan kauempana ja ymmärsi Rukakin että tuo tarvitsee vissiin vähän enemmän aikaa tottuakseen.

Yöllä kuului ihmeellisen vähän itkua ja nekin vähäiset inahdukset loppuivat kun laskin käden Rukan päälle ja rapsuttelin hiljakseen. Pari kolme kertaa kuitenkin täytyi itse herätä katsomaan mikä rasahti, joko se syö jotain mitä ei saisi? Mihin se nyt pissaa? Onko joku hätänä? Kaikki oli kuitenkin hyvin, lammikoita oli ilmestynyt sinne tänne mutta jotenkin ne olivat aina lehden ulkopuolella. Kissat nukkuivat yönsä tuttuun tapaan saunassa ja herättivät 09 aikaan aamulla raapimalla ovea.

Tänään käytiin Rukan kanssa kaupan terassilla kahvilla katsomassa miltä siellä ihmiset näyttää. Pihassa leikittiin kissojen kanssa hippaa ja takapihalla otettiin auringonpaisteessa nokoset. Ihan ihmeellisiä ja outoja ihmisiä on näkynyt päivän mittaan useita, kaikkiin ollaan kuitenkin suhtauduttu terveen uteliaasti. "Hihnassa" kulkeminen onnistuu jo kohtalaisesti, vauhtia ainakin piisaa!

Yllätyin positiivisesti kun huomasin Rukan tunnistavan nimensä sekä tottelevan "tänne"- käskyä todella hyvin. Myös "istu"-onnistuu hienosti. Kontaktia kokeilin tänään ensimmäisen kerran ja "katso" toimii todella hyvin. Vaaleat simmut kääntyvät heti katsomaan silmiin ja nami on ansaittu!

Nyt lähdetään unten maille odottamaan huomisia seikkailuja!

Torstai on toivoa täynnä

Eilen sain tietää loppuviikon työvuorot ja onni osui kohdalle: perjantaina on vapaapäivä mikä tarkoittaa sitä että pääsen hakemaan Ruka-neidin jo huomenillalla töiden jälkeen kotiin. JIPII!

Mahassa on perhosia ja aika tuntuu matelevan. En meinaa keksiä mitään tekemistä kotona, kaikki on puunattu ja siistitty ja tehty pennunkestäväksi. Vatsa taitaa ihan kipeytyä tästä jännittämisestä..

Seuraava kirjoitus kirjoitetaankin sitten jo Rukan ensimmäisistä hetkistä uudessa kodissa. Toivottavasti saisin vielä kameran hollille.. :)

Tuore kuva

Maanantainen työpäivä alkoi heti mukavasti kun huomasin Johanna-kasvattajalta tulleen sähköpostin. Ruka on nyt käynyt eläinlääkärin tarkastuksessa eikä neidistä löytynyt mitään vikaa. Samalla reissulla neiti sai niskaansa oman mikrosirun. Viestin liitteenä sain tuoreen kuvan Rukasta.

Kuva: Johanna Kekäläinen

Luovutusviikko ovella

Luovutusviikko alkaa huomenna ja tunnelma sen kuin jännittyy. Tänään tutkin Rukan tulevaa kotia sillä silmällä että pennun on turvallista sinne tulla. Johdot piiloon ja ylimääräiset tavarat pois näkyviltä. Matot keräsin pois ja yritin miettiä miten saan kissojen ja Rukan ruokailun sujumaan. Jonkinlainen korkeampi teline tai taso täytyy kissojen kupeille rakentaa ettei pentu syö kissojenkin ruokia..

Tänään oli tarkoitus mennä seuraamaan paikallisia toko-kisoja mutta ne jäivätkin sitten väliin. Ensi viikon sunnuntaina Maailman Eläinten päivänä 4.10. järjestetään agilitynäytös jota olisi Rukan kanssa tarkoitus mennä katsomaan ja tutustumaan samalla koirakaveri Pheobeen. Rukan kanssa olisi tarkoitus mennä keväällä alkavaan pentukouluun ja tutustua tarkemmin agilityyn ja tokoon. Syksyn pentukoulu ehti harmillisesti jo alkaa. No, me opetellaan aluksi sitten ihan kahdestaan kuinka ollaan yhteiskuntakelpoinen koiranalku! (ja tarvittaessa pyydetään Pheobe-neiti apuun..)

Loppuviikon työajoista riippuu pääsenkö hakemaan Rukan kotiin torstaina vai perjantaina. Jännitystä yritän lievittää hankkimalla Rukan ruokakupit, pannan, hihan ja muut tarvikkeet. Luultavasti siis ravaan joka päivä eri kaupoissa hypistelemässä koiratarvikkeita ja huokailemassa pitkään..

Kuvia viikon takaa

Aurinko paistoi niin että häikäisi!

Näistä saimme hyvät naurut.. Suloiset pikku tassut ojossa.

Ruka ensimmäistä kertaa tulevan emäntänsä sylissä.

Mikäs ihme se sinä olet?

Kuumetta

Syksyn flunssa-aalto näyttää taas olevan totta. Yskimistä, köhimistä, vuotavia neniä ja karvaista kurkkukipua näkyy ja kuuluu joka paikassa. Työpaikat ja koulut kärsivät poissaoloista ja apteekit ruuhkista. Kuume nousee hitusen muttei koskaan kunnolla niin että siitä pääsisi kertaheitolla eroon.

Pentukuume nimittäin. Flunssan lailla se vaivaa joka vuosi ja aina vain pahemmin. Se ero tavalliseen flunssaan on että pentukuume ei riipu vuodenajasta. Monen vuoden ajan on pentukuume vaivannut aina epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin mutta koska elämäntilanteeni on ollut kuumeen iskiessä hankala pennunhankintaan nähden, ei kuume ole saanut tarvitsemaansa lääkettä.

Syksyllä 2008 muuttui tilanteeni kertaheitolla: muutin opiskelupaikkakunnalta takaisin maaseudulle Keski-Suomeen ja tunsin olevani jälleen kotona. Tilava vuokra-asunto hyvältä paikalta kruunasi "paluuni juurille" ja mielessä alkoi taas pyöriä kuva omasta karvapallosta. Rotu oli ollut mielessä jo pitkään ja kyselyt tuttavilta ja kasvattajilta vahvistivat rotuvalintani itselleni sopivaksi: suomenlapinkoirasta ei näyttänyt löytyvän mitään häiritseviä ominaisuuksia.

Ensin kotini valloittivat Axe ja Muska, huhtikuussa 2009 syntyneet kissat. Axe on puna-valkoinen ja erittäin hellyydenkipeä kollin alku. Axe kastroitiin reilu viikko sitten ja hyvin on herra "sukukalleuksien" menetyksestä toipunut. Syliin on pakko päästä aina kun ihminen on lähellä ja ääntä pidetään kovaa naukumalla. Muska on pitkäkarvainen harmaa-valkoinen narttu. Muska istuu niskan päällä ja imeskelee hiuksia samalla kun "leipoo". Hellyydenkipeys ilmenee neidillä näin.. Muska on Axea arempi ja hiljaisempi. Ihania kissoja ne ovat kuitenkin molemmat, todellisia "sylikissoja".

Vaikka kodissa ovat jo kaksi ihanaa karvapalloa, tuntuu siltä kuin jotain puuttuisi. Muutamat yhteydenottoni suomenlapinkoirien kasvattajille lupailivat pentua, mutta aina jokin meni mönkään. Sitten, sattumalta hiljaisen työpäivän aikana viime viikolla, eksyin jälleen kerran tutulle koirasivulle. Ensimmäisenä komeili ilmoitus lapparinpennuista Keski-Suomessa. Sydän hyppäsi kurkkuun ja paniikki meinasi iskeä. Siinä se nyt oli! Nytkö se hetki tuli kun saan soittaa ja varata oman pennun?!

Niinpä sitten soitin ja varasin alustavasti nettisivuilta löytyneiden tietojen ja kuvien perusteella suomenlapinkoiran parkin värisen narttupennun, juuri sellaisen kuin olin halunnut. Sovin samalla käynnistä pentujen luona, halusin nähdä ne livenä ennen lopullista päätöstä.

Sitten koitti aurinkoinen ja lämmin tiistai. Matka kohti Hankasalmea alkoi ja oli ohi ennen kuin ehdin kunnolla edes valmistautua ajatukseen että pentu on kohta sylissä.. Pentujen tuoksu leijui pihassa kun astuimme ystäväni kanssa autosta. Pentuaitaus oli hiljainen, kaikki nukkuivat. Tunnistin varaamani palleron heti. Vaaleanruskea ja sinisilmäinen neiti kurkisteli pentuaidan raosta. Neiti nostettiin syliini ja olin myyty. Tietojen vaihto kasvattaja Johannan kanssa ja sitten hymyssäsuin kotiin.

Innostuksissani päätin pennulle nimen samana tiistai-iltana. Johannan kanssa olimme molemmat miettineet samaa nimeä, Pihka. Aikani mietittyä päädyin kuitenkin nimeen Ruka. Jostain netin kätköistä löysin nimittäin tiedon että sana 'ruka' tarkoittaa metsäsaamelaisten kielellä pihkaa! Siinä siis pihkanväriselle suomenlapinkoiraneidille suussa rapsakkaasti soiva nimi.

Nyt sitten vain odotellaan. Ja odotellaan. Pentujen luovutus on viikolla 40, perjantaina luultavasti pääsen pennun hakemaan. Kaksi viikkoa siis tuskaista odottamista edessä. Koska odottavan aika on pitkä, päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. Tervetuloa siis seuraamaan pentukuumeen mahdollista talttumista ja tietenkin Ruka-neidin tulevaa kotiutumista ja kasvamista ja mitä kaikkea siihen matkan varrelle sitten ikinä mahtuukin!