Tässä pari viime viikkoa olen viestitellyt mahdollisen uuden omistajan/jien kanssa Rukasta. Homma eteni tänään siihen pisteeseen että sovimme treffit Varkauteen, jossa uusi perhe voisi tutustua Rukaan ja sitten vuoden vaihteen jälkeen ottaa hänet koeajalle.
Suunnitelmaan tulikin muutos kun uudet omistajat halusivatkin ottaa Rukan heti mukaansa! Joten, Ruka tutustuu tällä hetkellä Joensuussa Albertiin. Jos kaikki menee hyvin, jää Ruka sinne ja matkustaa uuden perheen mukana vuodeksi Tallinnaan.
Aluksi Ruka on koeajalla, jotta nähdään tuleeko se Albert herran kanssa toimeen. Toivottavasti kaikki menee hyvin! :)
maanantai 20. joulukuuta 2010
torstai 9. joulukuuta 2010
Päätös
Yhtäkkinen romahdus kertoo ehkä siitä että olen jo pitkään ollut alitajuisesti väsynyt Rukaan, väsynyt pettymään, väsynyt epäonnistumaan. Väsynyt ja sitten sitä kautta pahalla päällä ensin Rukalle ja sitten itselleni, enemmän itselleni.
Olen tehnyt päätöksen. Rukalle etsitään uusi, parempi koti. Koti, jossa sille on enemmän aikaa, tilaa ja tekemistä ja ennen kaikkea, parempi johtaja. Minusta ei sellaista saa.
Olen eilisen ja tämän päivän yrittäny olla iloisella tuulella Rukan kanssa touhutessani. Mieli menee kuitenkin heti maahan kun Ruka ensimmäisen kerran haukahtaa. Tänään se tapahtui rappukäytävässä, ennen kuin päästiin edes pihalle. Jotenkin en voi olla kuvittelematta että Rukalla on paha olo ja se siksi haukkuu. Sitten tulee itsellenikin paha olo, minäkö Rukalle sellaista aiheutan?
:(
Olen tehnyt päätöksen. Rukalle etsitään uusi, parempi koti. Koti, jossa sille on enemmän aikaa, tilaa ja tekemistä ja ennen kaikkea, parempi johtaja. Minusta ei sellaista saa.
Olen eilisen ja tämän päivän yrittäny olla iloisella tuulella Rukan kanssa touhutessani. Mieli menee kuitenkin heti maahan kun Ruka ensimmäisen kerran haukahtaa. Tänään se tapahtui rappukäytävässä, ennen kuin päästiin edes pihalle. Jotenkin en voi olla kuvittelematta että Rukalla on paha olo ja se siksi haukkuu. Sitten tulee itsellenikin paha olo, minäkö Rukalle sellaista aiheutan?
:(
lauantai 4. joulukuuta 2010
Väsymystä
Liekö pimeys ja kaikenlaiset pienet ja vähän isommatkin vastoinkäymiset syynä yleiseen väsymiseeni..
Rukan kanssa tuli taas takapakkia. Ihan yhtäkkiä se taas riekkuu ulkona kuin hullu vaikka minulla on kissanannosruokapusseja taskut pullollaan ja kehun sitä niin kuin tähänkin asti. Mikä sille taas tuli?
Alan olla todella väsynyt ainaiseen "tappelemiseen". Tuntuu että vaikka kuinka yritän, ei mitään muutosta tule, tai jos tulee niin vain hetkeksi. Palataan aina takaisin samaan pisteeseen. Tämän hetkisen olotilan ja elämäntilanteen takia olen joutunut vastoin tahtoani harkitsemaan Rukasta luopumista. Ehkä olisi aika myöntää että Ruka on minulle liian kova pala, en saa siitä mitä haluan. Ehkä omat kyvyt ovat riittämättömät, ehkä en jaksa panostaa tarpeeksi, ehkä aikaa on liian vähän koiralle, joka vaatii paljon aktivoimista, ehkä kaupunkiasuminen ei sovi sille. Ehkä minä vain olen väärä ihminen Rukalle. :(
Rukan kanssa tuli taas takapakkia. Ihan yhtäkkiä se taas riekkuu ulkona kuin hullu vaikka minulla on kissanannosruokapusseja taskut pullollaan ja kehun sitä niin kuin tähänkin asti. Mikä sille taas tuli?
Alan olla todella väsynyt ainaiseen "tappelemiseen". Tuntuu että vaikka kuinka yritän, ei mitään muutosta tule, tai jos tulee niin vain hetkeksi. Palataan aina takaisin samaan pisteeseen. Tämän hetkisen olotilan ja elämäntilanteen takia olen joutunut vastoin tahtoani harkitsemaan Rukasta luopumista. Ehkä olisi aika myöntää että Ruka on minulle liian kova pala, en saa siitä mitä haluan. Ehkä omat kyvyt ovat riittämättömät, ehkä en jaksa panostaa tarpeeksi, ehkä aikaa on liian vähän koiralle, joka vaatii paljon aktivoimista, ehkä kaupunkiasuminen ei sovi sille. Ehkä minä vain olen väärä ihminen Rukalle. :(
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Uusia ja vanhoja kuvia
Löysin muistikortilta kesällä 2009 otettuja kuvia Nöpöstä. Sain myös vihdoin ja viimein uuden kameran! Tässä siis myös ihan uusia kuvia niin Rukasta kuin Nöpöstäkin..
Pikku-Nöpö kesällä 2009, ikää n. 6kk ja elämä häikäsee!
Kaverukset pakkoposeerauksessa 23.11.2010
Nöpö 23.11.2010 "mummulassa"
Ruka 24.11.2010 kotona
Ekaa kertaa biitsillä kesällä 2009
Enpä ole hymyilevämpää koiraa nähnyt! :)
Enpä ole hymyilevämpää koiraa nähnyt! :)
Pikku-Nöpö kesällä 2009, ikää n. 6kk ja elämä häikäsee!
Kaverukset pakkoposeerauksessa 23.11.2010
Nöpö 23.11.2010 "mummulassa"
Ruka 24.11.2010 kotona tiistai 16. marraskuuta 2010
Tekniikan muokkaamista
Käytiin Rukan kanssa ihan hetki sitten kotikoiralenkillä. Ollaan aiemmin käyty kaksi kertaa kulkemassa kylää ympäri koiralauman häntäpäänä, siellä Ruka on osannut olla suht hiljaa ja kulkea suht nätisti.
Jo ensimmäisellä kerralla homma tuntui vähän hölmöltä: kuljetaan toisten koirien perässä, kaukana kärjestä kun ei pysytä mukana muiden vauhdissa takaisin palaamisten takia (kuljen aina hetken eri suuntaan jos Ruka vetää kts. edellinen blogiteksti).
Siispä kokeilin tänään eri tekniikkaa: emme lähteneet muiden mukaan ollenkaan! Menin hyvissä ajoin linja-autoasemalle, siellä pari koiraa jo odottelikin ja muutamia haukahduksia kuului. Kuljin Rukan kanssa linkka-aseman viertä alas niin kuin en huomaisikaan toisia koiria, kehuin Rukaa lähes koko ajan ja syötin nameja Leilan ohjeen mukaan (riistajauhelihaa, kuivaa juustoa, nappuloita, makkaraa). Käännyimme kohti toisia koiria ja Ruka seurasi uskomattoman pitkälle katsettani välittämättä toisista koirista!
Kun Rukan keskittyminen herpaantui ja vetäminen ja haukkuminen alkoi, käännyin toiseen suuntaan. Kun Ruka katsoi taas minuun, käännyin takaisin ja Ruka sai paljon kehuja ja nameja. Niin pitkälle kuljimme kohti toisia koiria (ja lopulta aivan niiden eteen) kuin Ruka jaksoi keskittyä minuun. Tällä tavalla sahattiin toisten koirakoiden nenän edessä niin kauan että he lähtivät kulkemaan jonossa pois päin. (Välimatkaa oli kuitenkin noin 10-15 m koko ajan..)
Luulen että saan tällä tekniikalla parempia tuloksia aikaan kuin sillä että kulkisin vain muiden perässä haukkuuttamassa Rukaa? :)
Jo ensimmäisellä kerralla homma tuntui vähän hölmöltä: kuljetaan toisten koirien perässä, kaukana kärjestä kun ei pysytä mukana muiden vauhdissa takaisin palaamisten takia (kuljen aina hetken eri suuntaan jos Ruka vetää kts. edellinen blogiteksti).
Siispä kokeilin tänään eri tekniikkaa: emme lähteneet muiden mukaan ollenkaan! Menin hyvissä ajoin linja-autoasemalle, siellä pari koiraa jo odottelikin ja muutamia haukahduksia kuului. Kuljin Rukan kanssa linkka-aseman viertä alas niin kuin en huomaisikaan toisia koiria, kehuin Rukaa lähes koko ajan ja syötin nameja Leilan ohjeen mukaan (riistajauhelihaa, kuivaa juustoa, nappuloita, makkaraa). Käännyimme kohti toisia koiria ja Ruka seurasi uskomattoman pitkälle katsettani välittämättä toisista koirista!
Kun Rukan keskittyminen herpaantui ja vetäminen ja haukkuminen alkoi, käännyin toiseen suuntaan. Kun Ruka katsoi taas minuun, käännyin takaisin ja Ruka sai paljon kehuja ja nameja. Niin pitkälle kuljimme kohti toisia koiria (ja lopulta aivan niiden eteen) kuin Ruka jaksoi keskittyä minuun. Tällä tavalla sahattiin toisten koirakoiden nenän edessä niin kauan että he lähtivät kulkemaan jonossa pois päin. (Välimatkaa oli kuitenkin noin 10-15 m koko ajan..)
Luulen että saan tällä tekniikalla parempia tuloksia aikaan kuin sillä että kulkisin vain muiden perässä haukkuuttamassa Rukaa? :)
perjantai 12. marraskuuta 2010
Nameja hangessa
Ruka lähti tänään mökkeilemään Nöpön ja "mummun" kanssa kun emännän täytyy välillä päästä reissuun! :)
Rukan kanssa on mennyt edelleen hienosti. Aina silloin tällöin saan jonkun pienen syyn hieman röyhistää rintaani, esimerkiksi haukkumisen vähenemisestä. Eräänä iltana olimme tavallisella lenkillä ja Ruka äkkäsi jossain takana kulkevan koirakon. Yksi "HAU" koiraa kohti ja sitten jo tultiin iloisesti emännän viereen ja odotettiin hiljaa namia! JES! Tuon kaltaisia tilanteita on ollut muutamia, lisää lisää!
Yleisesti olen eniten innoissani siitä kuinka hienosti Ruka kulkee vierellä. En edes halua että se kyhnyttäisi koko ajan pohkeessa kiinni, välimatkaa saa olla sen verran että Ruka pystyy haistelemaan ja pissimään niin kuin koiran mielestäni kuuluukin. Pääasia on ettei vetämistä tapahdu, olen nimittäin saanut tarpeekseni kipeästä vasemmasta kädestä..
Olen toiminut vetämisen kanssa seuraavasti:
Ruka vetää-> minä käännyn toiseen suuntaan-> pieni nykäisy hihnassa-> Ruka tulee vierelle-> rutkasti namia ja kehuja -> suunta alkuperäiseen
Tämä on toiminut tosi hienosti! Muistelen että Tuire Kaimion kirjasta tämän nappasin. Samassa kirjassa taisi olla pelkkä pysähtyminenkin kun vetäminen alkaa mutta se ei toiminut Rukalla. Ruka ei nimittäin koskaan kääntynyt edes katsomaan miksi minä pysähdyin, saatika sitten palannut kohti minua.. :D
Ruka tulee vetämisestä vierelle myös "viereen" käskyllä. Tämä ei tosin tehoa jos Ruka vetää näkökentässä olevan kissan, linnun, koiran tai jonkin muun ötökän takia. Joskus vierelle käskyn sijaan napsautan sormiani, sekin toimii.
Jos Ruka huomaa koiran jossain, yritän saada sen huomion pois puhumalla iloisesti, liikkumalla leikkisästi, hyppien, pelleillen, innostaen: "Ei tarvii, katso täällä nameja, mennään tänne, täällä on kivaa, leikitään, hyvä tyttö hienosti!" ja antamalla namin jos katsoo minuun ja tulee luokse. Mikäli koira tulee suoraan vastaan ja Ruka aloittaa haukkumisen, kierrän tilanteen tai vaihdan suuntaa ja kuljen pois päin taas pelleillen niin kauan että Ruka rauhottuu ja sitten taas mennää alkuperäiseen suuntaan kun Rukan tarkkaavaisuus on minussa tai se on hiljaa.
Minkälaisia tapoja muilla on puuttua näihin kohtaamisongelmiin? :)
Lumeksen blogia lueskelin aiheesta: http://lumes.vuodatus.net/blog/2643032#6060496
Rukan kanssa on mennyt edelleen hienosti. Aina silloin tällöin saan jonkun pienen syyn hieman röyhistää rintaani, esimerkiksi haukkumisen vähenemisestä. Eräänä iltana olimme tavallisella lenkillä ja Ruka äkkäsi jossain takana kulkevan koirakon. Yksi "HAU" koiraa kohti ja sitten jo tultiin iloisesti emännän viereen ja odotettiin hiljaa namia! JES! Tuon kaltaisia tilanteita on ollut muutamia, lisää lisää!
Yleisesti olen eniten innoissani siitä kuinka hienosti Ruka kulkee vierellä. En edes halua että se kyhnyttäisi koko ajan pohkeessa kiinni, välimatkaa saa olla sen verran että Ruka pystyy haistelemaan ja pissimään niin kuin koiran mielestäni kuuluukin. Pääasia on ettei vetämistä tapahdu, olen nimittäin saanut tarpeekseni kipeästä vasemmasta kädestä..
Olen toiminut vetämisen kanssa seuraavasti:
Ruka vetää-> minä käännyn toiseen suuntaan-> pieni nykäisy hihnassa-> Ruka tulee vierelle-> rutkasti namia ja kehuja -> suunta alkuperäiseen
Tämä on toiminut tosi hienosti! Muistelen että Tuire Kaimion kirjasta tämän nappasin. Samassa kirjassa taisi olla pelkkä pysähtyminenkin kun vetäminen alkaa mutta se ei toiminut Rukalla. Ruka ei nimittäin koskaan kääntynyt edes katsomaan miksi minä pysähdyin, saatika sitten palannut kohti minua.. :D
Ruka tulee vetämisestä vierelle myös "viereen" käskyllä. Tämä ei tosin tehoa jos Ruka vetää näkökentässä olevan kissan, linnun, koiran tai jonkin muun ötökän takia. Joskus vierelle käskyn sijaan napsautan sormiani, sekin toimii.
Jos Ruka huomaa koiran jossain, yritän saada sen huomion pois puhumalla iloisesti, liikkumalla leikkisästi, hyppien, pelleillen, innostaen: "Ei tarvii, katso täällä nameja, mennään tänne, täällä on kivaa, leikitään, hyvä tyttö hienosti!" ja antamalla namin jos katsoo minuun ja tulee luokse. Mikäli koira tulee suoraan vastaan ja Ruka aloittaa haukkumisen, kierrän tilanteen tai vaihdan suuntaa ja kuljen pois päin taas pelleillen niin kauan että Ruka rauhottuu ja sitten taas mennää alkuperäiseen suuntaan kun Rukan tarkkaavaisuus on minussa tai se on hiljaa.
Minkälaisia tapoja muilla on puuttua näihin kohtaamisongelmiin? :)
Lumeksen blogia lueskelin aiheesta: http://lumes.vuodatus.net/blog/2643032#6060496
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Lunta, lunta!
Jee! Satoi taas lisää lunta! Rukan kanssa ollaan oltu ihan jipoissamme lumesta. Ruka makoilisi lumikasoissa varmaan koko päivän jos vain saisi. :)
Viime päivät on Rukan kanssa menneet muutenkin ihan älyttömän hienosti! Puhun nyt siis useammasta kuin kahdesta tai kolmesta päivästä, ennemmin voisi kai jo puhua siis viikoista kuin päivistä..
Olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni, tarkoittaa siis sitä että enää ei ole tarvinnut ottaa Rukaa "niskasta kiinni". Olen ollut jämäkkä, johdonmukainen, iloinen, reipas, kannustava, palkitseva ja lempeä. Hermot ei ole palanu kertaakaan, ei ole tarvinnut! Ruka on ollut rauhallisempi kuin koskaan, kulkee kauniisti ulkoillessa lähes koko ajan rinnalla. Ja kaikesta saan kiittää ihan vain itseäni! :)
Eilen illalla käytiin kotikoiralenkillä moikkaamassa muita koiria. Mukana oli yli kymmenen koiraa ihmisineen. Kävelylenkki meni paremmin kuin uskalsin ajatella! Haukkuminen ja riehuminen rauhoittui melko nopeasti, vetäminen jatkui tosin koko matkan.. Ruka oli äkäinen muille koirille jos tulivat liian lähelle, silti häntä heilui ja neiti elehti kuin olisi halunnut leikkiä.
Luulen että Rukan "vihaisuus" muita koiria kohtaan johtuu epävarmuudesta: se ei tiedä mitä sen kuuluisi tehdä kun toinen koira tulee vastaan. Oma on vikani kun en sosiaalistanut Rukaa pentuna tarpeeksi hyvin.. :(
Sain pari uutta kuvaa neidistä. Asunnossani on melko huono valaistus iltaisin mutta kyllä nuista nyt tyypin tunnistaa..
Vähän aristellen katsotaan kameraan..
Korvat vähän luimussa kun epäilyttää ihme valovekotin!
Viime päivät on Rukan kanssa menneet muutenkin ihan älyttömän hienosti! Puhun nyt siis useammasta kuin kahdesta tai kolmesta päivästä, ennemmin voisi kai jo puhua siis viikoista kuin päivistä..
Olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni, tarkoittaa siis sitä että enää ei ole tarvinnut ottaa Rukaa "niskasta kiinni". Olen ollut jämäkkä, johdonmukainen, iloinen, reipas, kannustava, palkitseva ja lempeä. Hermot ei ole palanu kertaakaan, ei ole tarvinnut! Ruka on ollut rauhallisempi kuin koskaan, kulkee kauniisti ulkoillessa lähes koko ajan rinnalla. Ja kaikesta saan kiittää ihan vain itseäni! :)
Eilen illalla käytiin kotikoiralenkillä moikkaamassa muita koiria. Mukana oli yli kymmenen koiraa ihmisineen. Kävelylenkki meni paremmin kuin uskalsin ajatella! Haukkuminen ja riehuminen rauhoittui melko nopeasti, vetäminen jatkui tosin koko matkan.. Ruka oli äkäinen muille koirille jos tulivat liian lähelle, silti häntä heilui ja neiti elehti kuin olisi halunnut leikkiä.
Luulen että Rukan "vihaisuus" muita koiria kohtaan johtuu epävarmuudesta: se ei tiedä mitä sen kuuluisi tehdä kun toinen koira tulee vastaan. Oma on vikani kun en sosiaalistanut Rukaa pentuna tarpeeksi hyvin.. :(
Sain pari uutta kuvaa neidistä. Asunnossani on melko huono valaistus iltaisin mutta kyllä nuista nyt tyypin tunnistaa..
Vähän aristellen katsotaan kameraan..
Korvat vähän luimussa kun epäilyttää ihme valovekotin!lauantai 25. syyskuuta 2010
Syysinnostusta
Ollaan Rukan kanssa vissiin yhtä ailahtelevia persoonia. Huonojen päivien jälkeen onkin sitten ollut monen monta todella hyvää päivää! Niistä piristyneenä olen taas jaksanut panostaa kouluttamiseen:
Muutama viime päivä ollaan treenailtu toisen koiran kanssa lenkkeilyä, (Pipalle kiitos avustuksesta!) sekä kaikenlaisia pikkujuttuja, jotka ei kuitenkaan ole niin pieniä.
Yksi hyvin onnistunut oppi on "odota". Varsinkin juoksujen aikana Rukalla on hirveä kiire ulos ja hissistä poistuminen on yhtä ryminää. Kerrostaloni hissi on todella pieni ja ovi on raskas avata joten useimmiten sieltä poistuminen on mennyt niin että Ruka tunkee itsensä pienestä raosta alakäytävään ja minä törmään raskaaseen oveen käsivarsi edellä kirosanoja niellen.
Ruka oppi ihan muutaman kerran jälkeen että "odota" käskyn jälkeen pitää istua hississä niin kauan että "tule" käsky kuuluu ja sitten saa namia ja pääsee ulko-ovelle. Sama juttu toistuu sitten ulko-ovella: Ruka istuu "odota" käskystä, minä avaan oven, astun itse ulos ja Ruka saa tulla ulos "tule" käskystä ja saa namit suuhun.
Olin aivan äimänä kun Ruka oppi nuo niin helposti. Tosiaan vain pari kertaa piti palata hissiin ja ottaa koko homma uudestaan. :)
Muita juttuja joita ollaan palauteltu mieleen: tänne, ole hyvä, seuraa, tassu, istu, maahan, kieppi, hyppää, pyydä ja uutena temppuna "high five". Sen Ruka hoksasi eilen ihan yhtäkkiä kun veljeni tuli kylään ja huikkasi Rukalle "high five!" ja Ruka nosti tassun pystyyn. :)
Ulkoilujen aikana olen panostanut autojen huomiotta jättämiseen ja muuhun rauhassa kulkemiseen. Olen useanan päivänä mennyt lähikaupan koiraparkkiin, laittanut Rukan vähäksi aikaa kiinni, käynyt nurkan takana kääntymässä, palannut takaisin ja palkannut kun Ruka on ollut hiljaa ja sitten ollaan menty kotiin. En siis mennyt kauppaan sisälle asti, olin vain pari sekuntia pois Rukan näköpiiristä. Tarkoituksena siis opetella odottamaan parkissa hiljaa.
Sen verran parannusta on noilla pienillä harjoituksilla saatu aikaan, että eilen illalla kaupassa kiireessä käydessä en kuullut Rukan kertaakaan edes haukahtavan! Jätin siis Rukan pikaisesti parkkiin ja palasin vajaan 5 min päästä takaisin. Voihan olla että se on haukkunut kun olin kaupassa kauempana kuin kassoilla enkä vain kuullut haukkua mutta kuitenkin Ruka oli hiljaa minun mennessä kauppaan ja tullessa sieltä pois. :)
Rukasta olisi muutama uusi kuvakin mutta en saa niitä ladattua koneelle millään puhelimesta. Kunpa saisin jo kunnon kameran ettei tarvitsisi puhelimella räpsiä..
Muutama viime päivä ollaan treenailtu toisen koiran kanssa lenkkeilyä, (Pipalle kiitos avustuksesta!) sekä kaikenlaisia pikkujuttuja, jotka ei kuitenkaan ole niin pieniä.
Yksi hyvin onnistunut oppi on "odota". Varsinkin juoksujen aikana Rukalla on hirveä kiire ulos ja hissistä poistuminen on yhtä ryminää. Kerrostaloni hissi on todella pieni ja ovi on raskas avata joten useimmiten sieltä poistuminen on mennyt niin että Ruka tunkee itsensä pienestä raosta alakäytävään ja minä törmään raskaaseen oveen käsivarsi edellä kirosanoja niellen.
Ruka oppi ihan muutaman kerran jälkeen että "odota" käskyn jälkeen pitää istua hississä niin kauan että "tule" käsky kuuluu ja sitten saa namia ja pääsee ulko-ovelle. Sama juttu toistuu sitten ulko-ovella: Ruka istuu "odota" käskystä, minä avaan oven, astun itse ulos ja Ruka saa tulla ulos "tule" käskystä ja saa namit suuhun.
Olin aivan äimänä kun Ruka oppi nuo niin helposti. Tosiaan vain pari kertaa piti palata hissiin ja ottaa koko homma uudestaan. :)
Muita juttuja joita ollaan palauteltu mieleen: tänne, ole hyvä, seuraa, tassu, istu, maahan, kieppi, hyppää, pyydä ja uutena temppuna "high five". Sen Ruka hoksasi eilen ihan yhtäkkiä kun veljeni tuli kylään ja huikkasi Rukalle "high five!" ja Ruka nosti tassun pystyyn. :)
Ulkoilujen aikana olen panostanut autojen huomiotta jättämiseen ja muuhun rauhassa kulkemiseen. Olen useanan päivänä mennyt lähikaupan koiraparkkiin, laittanut Rukan vähäksi aikaa kiinni, käynyt nurkan takana kääntymässä, palannut takaisin ja palkannut kun Ruka on ollut hiljaa ja sitten ollaan menty kotiin. En siis mennyt kauppaan sisälle asti, olin vain pari sekuntia pois Rukan näköpiiristä. Tarkoituksena siis opetella odottamaan parkissa hiljaa.
Sen verran parannusta on noilla pienillä harjoituksilla saatu aikaan, että eilen illalla kaupassa kiireessä käydessä en kuullut Rukan kertaakaan edes haukahtavan! Jätin siis Rukan pikaisesti parkkiin ja palasin vajaan 5 min päästä takaisin. Voihan olla että se on haukkunut kun olin kaupassa kauempana kuin kassoilla enkä vain kuullut haukkua mutta kuitenkin Ruka oli hiljaa minun mennessä kauppaan ja tullessa sieltä pois. :)
Rukasta olisi muutama uusi kuvakin mutta en saa niitä ladattua koneelle millään puhelimesta. Kunpa saisin jo kunnon kameran ettei tarvitsisi puhelimella räpsiä..
maanantai 6. syyskuuta 2010
Pentukoulu 1/6
Pentukoulu alkoi tänään, yllätys ylätys, pettymyksellä. Enhän minä hoksannut ettei kentälle saa mennä juoksuisen nartun kanssa ja Rukalla ne on juuri alkamaisillaan, ehkä viikko menee tiputteluun.
Ensimmäinen kokoontuminen koirien kanssa olisi ensi viikon maanantaina. Tarkkailen juoksujen edistymistä ja jos ne alkavat kunnolla maanantaihin mennessä, olen pentukoulutuksessa vain kuunteluoppilaana. Onhan sekin parempi kuin ei mitään.
Ärsyttää aivan suunnattomasti ettei koulutusta järjestetä useammin vaikka ilmeisesti koulutettavia koirakkoja olisi. Tänäänkin pentukoulutukseen tuli 19 ilmoittautunutta! Yleensä pentukoulutuksiin otetaan 3-6 koirakkoa kerrallaan, ainakin muilla paikkakunnilla. Miksi ihmeessä täällä otetaan niin monta yhtäaikaa??
Alkaa tuntumaan jo naurettavalta tämä meidän koulutusyrittäminen kun ei mikään mene putkeen. Taas täytyy odottaa kevääseen että päästään oikeasti Rukan kanssa koulutukseen!
ÄRSYTTÄÄ!!!! :(
Ensimmäinen kokoontuminen koirien kanssa olisi ensi viikon maanantaina. Tarkkailen juoksujen edistymistä ja jos ne alkavat kunnolla maanantaihin mennessä, olen pentukoulutuksessa vain kuunteluoppilaana. Onhan sekin parempi kuin ei mitään.
Ärsyttää aivan suunnattomasti ettei koulutusta järjestetä useammin vaikka ilmeisesti koulutettavia koirakkoja olisi. Tänäänkin pentukoulutukseen tuli 19 ilmoittautunutta! Yleensä pentukoulutuksiin otetaan 3-6 koirakkoa kerrallaan, ainakin muilla paikkakunnilla. Miksi ihmeessä täällä otetaan niin monta yhtäaikaa??
Alkaa tuntumaan jo naurettavalta tämä meidän koulutusyrittäminen kun ei mikään mene putkeen. Taas täytyy odottaa kevääseen että päästään oikeasti Rukan kanssa koulutukseen!
ÄRSYTTÄÄ!!!! :(
perjantai 3. syyskuuta 2010
Kouluun!
Vihdoin ja viimein päästään Rukan kanssa pentukoulutukseen!
Koulutus alkaa ensi maanantaina 6.9. ilman koiria. Jännittää aivan hirveästi! Olen kauhea ennakkojännittäjä: Mitä meistä ajatellaan? Vihaako kaikki meitä? Tuleeko siitä mitään? Epäonnistunko? Karkaako Ruka metsään? Tuleeko tappelu? Alanko epätoivoisesti vain itkemään?
Ensimmäinen kerta koirien kanssa on varmasti yhtä kuorohaukkua. Ei jännittäisi läheskään niin paljon jos kaikki koirakot olisi samalla tasolla. Tietysti joukkoon mahtuu hyvin eritasoisia ihmisiä ja koiria, osa on harrastanut muiden koirien kanssa ja tietää mitä tehdä, osalla on mukana ensimmäinen oma koira kuten minulla.
Lisäjännitystä aiheuttaa koulutuspaikka: avoin kenttä metsän, peltojen ja tien lähellä. Kaipaisin tälle paikkakunnalle aidattua paikkaa missä voisi turvallisin mielin harjoitella luoksetuloa ja irtiolemista sekä antaa koiran juosta ja leikkiä vapaana (minusta se kuuluu joka koiran perusoikeuksiin!).
Koirapuistoa täällä ei ole ja tuntuu ettei sellaista tänne saadakaan. Jotkut pelkäävät koiraveron uutta tulemista, jotkut muita maksuja kaikilta koiranomistajilta, jotkut epäsiisteyttä, väärinkäytöstä tai muuta sellaista.
Olisi mahtavaa jos koirapuisto kuitenkin joskus saataisiin kävelymatkan päähän keskustasta. Itse olisin valmis maksamaan sen käytöstä ja osallistumaan ylläpitoon tai muuhun toimintaan puiston saamiseksi.
Millähän tavoin koirapuistot toimivat muualla?
Koulutus alkaa ensi maanantaina 6.9. ilman koiria. Jännittää aivan hirveästi! Olen kauhea ennakkojännittäjä: Mitä meistä ajatellaan? Vihaako kaikki meitä? Tuleeko siitä mitään? Epäonnistunko? Karkaako Ruka metsään? Tuleeko tappelu? Alanko epätoivoisesti vain itkemään?
Ensimmäinen kerta koirien kanssa on varmasti yhtä kuorohaukkua. Ei jännittäisi läheskään niin paljon jos kaikki koirakot olisi samalla tasolla. Tietysti joukkoon mahtuu hyvin eritasoisia ihmisiä ja koiria, osa on harrastanut muiden koirien kanssa ja tietää mitä tehdä, osalla on mukana ensimmäinen oma koira kuten minulla.
Lisäjännitystä aiheuttaa koulutuspaikka: avoin kenttä metsän, peltojen ja tien lähellä. Kaipaisin tälle paikkakunnalle aidattua paikkaa missä voisi turvallisin mielin harjoitella luoksetuloa ja irtiolemista sekä antaa koiran juosta ja leikkiä vapaana (minusta se kuuluu joka koiran perusoikeuksiin!).
Koirapuistoa täällä ei ole ja tuntuu ettei sellaista tänne saadakaan. Jotkut pelkäävät koiraveron uutta tulemista, jotkut muita maksuja kaikilta koiranomistajilta, jotkut epäsiisteyttä, väärinkäytöstä tai muuta sellaista.
Olisi mahtavaa jos koirapuisto kuitenkin joskus saataisiin kävelymatkan päähän keskustasta. Itse olisin valmis maksamaan sen käytöstä ja osallistumaan ylläpitoon tai muuhun toimintaan puiston saamiseksi.
Millähän tavoin koirapuistot toimivat muualla?
tiistai 24. elokuuta 2010
Ruksus puksus Ruksu ruksuttaja
Ajeltu karva kasvaa pikkuhiljaa takaisin entistä tummempana ja paksu pentuvilla poistuu tehokkaasti onneksi muualtakin. Hämmästystä on aiheuttanut alaselän kohilla oleva lähes täysin kalju kohta. Se paljastui karvojen ajelun yhteydessä villakerroksen alta. Kaljussa kohdassa kasvaa vain muutama hassu vaalea karva. Alue on kooltaan noin 5cm x 5cm. Jännää.
Tänä syksynä yritetään toivottavasti paremmalla onnella pentukoulutusta täällä Keuruulla. Nyt ei omat aikataulut ainakaan estäisi osallistumasta. Kyytiasiat kennelkerhon kentälle täytyy vain selvittää. Pienestä peräänajosta johtuen käytettävissäni ei ole enää veljen autoa.. Toivottavasti se saadaan kohta ehjättyä!
Rukan juoksuaika tuntuisi olevan tulossa hihnakäyttäytymisestä päätellen. Jokaikinen haju täytyy käydä läpi ja jos edellä on juuri mennyt toinen karvakuono, on meno yhtä vetämistä. Onneksi viime viikkojen "tehokoulutus" hihnassa on tepsinyt niin ettei meno ole ihan yhtä mahdotonta kuin ennen kevään juoksuja.
Tänä syksynä yritetään toivottavasti paremmalla onnella pentukoulutusta täällä Keuruulla. Nyt ei omat aikataulut ainakaan estäisi osallistumasta. Kyytiasiat kennelkerhon kentälle täytyy vain selvittää. Pienestä peräänajosta johtuen käytettävissäni ei ole enää veljen autoa.. Toivottavasti se saadaan kohta ehjättyä!
Rukan juoksuaika tuntuisi olevan tulossa hihnakäyttäytymisestä päätellen. Jokaikinen haju täytyy käydä läpi ja jos edellä on juuri mennyt toinen karvakuono, on meno yhtä vetämistä. Onneksi viime viikkojen "tehokoulutus" hihnassa on tepsinyt niin ettei meno ole ihan yhtä mahdotonta kuin ennen kevään juoksuja.
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Ruka parturissa + kuvia
Rukan jo parantuneesta hotspotista huolimatta päätin käydä ajelemassa siltä karvoja pois.
Tässä muutama kuva Kalju-Pietusta ja muista kesän tohinoista Nöpön kanssa:
Onhan se VÄHÄN hassun näköinen.. :P
Ihossa näkyy tuollaisia ruskeita rupilänttejä.
Hotspotti oli tuossa alhaalla missä on musta "uloke".
Ruka meni kaislikkoon helikopteria piiloon.
Lapinkullankoira Nässän Baarilla.
Nöpön kanssa pitää aina kilpailla hiekkakuopista
Tarkkaavaisena biitsillä
Nöpö kaivaa kaivaa kaivaa!
Nöpö nuuhkii järvelle päin.
Nöpö arvokkaan näköisenä. :)
Tässä muutama kuva Kalju-Pietusta ja muista kesän tohinoista Nöpön kanssa:
Onhan se VÄHÄN hassun näköinen.. :P
Ihossa näkyy tuollaisia ruskeita rupilänttejä.Hotspotti oli tuossa alhaalla missä on musta "uloke".
Ruka meni kaislikkoon helikopteria piiloon.
Lapinkullankoira Nässän Baarilla.
Nöpön kanssa pitää aina kilpailla hiekkakuopista
Tarkkaavaisena biitsillä
Nöpö kaivaa kaivaa kaivaa!
Nöpö nuuhkii järvelle päin.
Nöpö arvokkaan näköisenä. :)perjantai 16. heinäkuuta 2010
Hot hot
Rukan kanssa on kesä mennyt mökkeillessä. Tai no, lähinnä Ruka on ehtinyt mökkeillä, itse olen ollut töissä. Onneksi on kuitenkin olemassa sellainen paikka jossa voi koirat olla vapaina!
Tänään Rukalta lähti karvat. Tai osa niistä. Löysin sen hännän tyvestä eilen hotspotin, jonka ympäriltä leikkasin saksilla reilulla kädellä paksua pentuvillaa pois. Tiistaina saan kunnolliset trimmausvehkeet lainaan, ajattelin niillä ajella suurimman osan karvasta ainakin selän päältä pois. Raukka kun kuolee kerrostalossa kuumuuteen eikä iho hengitä. Hilseily jatkuu edelleen.
Hilseilyn takia kävimme muutama viikko sitten eläinlääkärillä. Selkeää vastausta emme saaneet vieläkään. Hoitovaihtoehdoksi saimme jonkinlaisen öljyn syöttämistä ruoan kanssa, mutta meidän tuurillamme kyseinen aine oli tukusta loppu! Jos hilseily ei sillä rauhoitu, on allergia todennäköisin syy. :(
Keuhkoista kuuluva kumma kohina ei ole mitään vakavaa. El. arveli sen vain välillä hengittävän raskaammin. Mitään ihmeellistä ei kuulunut myöskään sydämestä, helpotus!
Pari edellistä viikkoa Ruka on ollut Nöpön ja "mummun" kanssa mökillä. Sinä aikana se on alkanut ottaa kyseisen porukan pomon paikkaa itselleen ja karkailee pihasta autojen perään. Ainut tapa saada neiti pois metsästä lintuja jahtaamasta on kutsua "kissoja". Ruka muistaa selkeästi millä tavalla huhuilin Muskaa ja Axea ikkunasta ja ampaisee salamana paikalle kisutellessani. :D
Toivon että voisin itse olla mökillä enemmän koirien kanssa. "Mummu" ei oikein osaa näyttää Rukalle kuka on pomo sen omalla kielellä. Kuri on lipsunut ja tulokset näkyy murkkuikäisessä räksyssä välittömästi. Kurinpalautusta kehiin siis ja äkkiä! :)
Tänään Rukalta lähti karvat. Tai osa niistä. Löysin sen hännän tyvestä eilen hotspotin, jonka ympäriltä leikkasin saksilla reilulla kädellä paksua pentuvillaa pois. Tiistaina saan kunnolliset trimmausvehkeet lainaan, ajattelin niillä ajella suurimman osan karvasta ainakin selän päältä pois. Raukka kun kuolee kerrostalossa kuumuuteen eikä iho hengitä. Hilseily jatkuu edelleen.
Hilseilyn takia kävimme muutama viikko sitten eläinlääkärillä. Selkeää vastausta emme saaneet vieläkään. Hoitovaihtoehdoksi saimme jonkinlaisen öljyn syöttämistä ruoan kanssa, mutta meidän tuurillamme kyseinen aine oli tukusta loppu! Jos hilseily ei sillä rauhoitu, on allergia todennäköisin syy. :(
Keuhkoista kuuluva kumma kohina ei ole mitään vakavaa. El. arveli sen vain välillä hengittävän raskaammin. Mitään ihmeellistä ei kuulunut myöskään sydämestä, helpotus!
Pari edellistä viikkoa Ruka on ollut Nöpön ja "mummun" kanssa mökillä. Sinä aikana se on alkanut ottaa kyseisen porukan pomon paikkaa itselleen ja karkailee pihasta autojen perään. Ainut tapa saada neiti pois metsästä lintuja jahtaamasta on kutsua "kissoja". Ruka muistaa selkeästi millä tavalla huhuilin Muskaa ja Axea ikkunasta ja ampaisee salamana paikalle kisutellessani. :D
Toivon että voisin itse olla mökillä enemmän koirien kanssa. "Mummu" ei oikein osaa näyttää Rukalle kuka on pomo sen omalla kielellä. Kuri on lipsunut ja tulokset näkyy murkkuikäisessä räksyssä välittömästi. Kurinpalautusta kehiin siis ja äkkiä! :)
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Paimenena
Ruka sai kosketusta paimenen hommaan noin viikko sitten hevosaitaukseen syöksyessään. Kauhulla seurattiin aidan takaa tuleeko kaviota kylkeen tai tallooko hevoset turren jalkoihinsa. Onneksi Ruka tuli ehjin nahoin pois aitauksesta..
Paimenen otteet oli neidillä kyllä hallussa. Se haukkui hevosille niin kauan kuin ne liikkui ja lopetti kuin sai ne pysähtymään. Minun käskyjähän se ei kuunnellut lainkaan niin kuin ei muutenkaan irti ollessaan, mikä harmittaa suunnattomasti.
Nöpön ja Rukan kanssa ollaan käyty silloin tällöin mökillä ja olen ilolla seurannut vierestä kuinka koirat nauttii vapaana olosta. Sitä riemun määrää! :)
Rukan hilseily jatkuu. Välillä se oikein uikuttaa kun harjaan niistä kohdista mistä eniten kutittaa ja yrittää väkisin pyristellä pois. Yritetään saada ensi viikolle eläinlääkäriaika asian tiimoilta. Toivottavasti syy selviäisi..
Paimenen otteet oli neidillä kyllä hallussa. Se haukkui hevosille niin kauan kuin ne liikkui ja lopetti kuin sai ne pysähtymään. Minun käskyjähän se ei kuunnellut lainkaan niin kuin ei muutenkaan irti ollessaan, mikä harmittaa suunnattomasti.
Nöpön ja Rukan kanssa ollaan käyty silloin tällöin mökillä ja olen ilolla seurannut vierestä kuinka koirat nauttii vapaana olosta. Sitä riemun määrää! :)
Rukan hilseily jatkuu. Välillä se oikein uikuttaa kun harjaan niistä kohdista mistä eniten kutittaa ja yrittää väkisin pyristellä pois. Yritetään saada ensi viikolle eläinlääkäriaika asian tiimoilta. Toivottavasti syy selviäisi..
tiistai 11. toukokuuta 2010
Kakkaa ja karvaa
Äitienpäivänä käytiin Rukan kanssa "mummulassa" Nöpöä moikkaamassa. Ruka on monen päivän ajan syönyt kauheasti pitkää heinää ulkona, mistä päättelin sen syöneen jotain huonosti sulavaa, neiti kun laittaa KAIKEN suuhunsa... Ja totta tosiaan, mummulassa kakan mukana tuli pitkä pätkä maalarinteippiä! Huhhuh. Onneksi se tuli ulos!
Rukalle on kasvanut hännän tyveen paksua pöheikköä jonka läpi iho ei varmasti hengitä ja hilseilee sitten senkin edestä. Olen siksi aina silloin tällöin raaputtanut Rukan turkkia oikein kunnolla Furminaattorilla ja kyllä lähtee!
Tänään löysin hännän tyvestä hilseisen pohjavillan alta kaksi rupea: toisen alla oli parantunut haava, toisen alla vielä vähän verta vuotava. Paksun turkin läpi tuskin on mikään oksa tai muu sinne tökännyt. Luulen että Ruka on saanut joko hampaillaan tai kynsillään aikaan moiset "haavat" tai sitten siellä on käynyt drinksulla joku ötökkä. Kevät ja ötökät, ai että!
Hilseilyn takia olen alkanut lisäämään Rukan ruokaan tilkan ruokaöljyä. Jos se ei auta, kokeilen kalanmaksaöljyä. Sillä tuntuu moni saaneen hilseilyn pois tai ainakin vähenemään.
Tänään oli tarkoitus lähteä Rukan kanssa metsään erään Unna-lapparin kanssa mutta harmiksemme Unna olikin saanut kirppuja kaveriltaan, joten treffit peruttiin. Treffataan sitten uudestaan kun kirput on hoidettu pois päiväjärjestyksestä! :)
Rukalle on kasvanut hännän tyveen paksua pöheikköä jonka läpi iho ei varmasti hengitä ja hilseilee sitten senkin edestä. Olen siksi aina silloin tällöin raaputtanut Rukan turkkia oikein kunnolla Furminaattorilla ja kyllä lähtee!
Tänään löysin hännän tyvestä hilseisen pohjavillan alta kaksi rupea: toisen alla oli parantunut haava, toisen alla vielä vähän verta vuotava. Paksun turkin läpi tuskin on mikään oksa tai muu sinne tökännyt. Luulen että Ruka on saanut joko hampaillaan tai kynsillään aikaan moiset "haavat" tai sitten siellä on käynyt drinksulla joku ötökkä. Kevät ja ötökät, ai että!
Hilseilyn takia olen alkanut lisäämään Rukan ruokaan tilkan ruokaöljyä. Jos se ei auta, kokeilen kalanmaksaöljyä. Sillä tuntuu moni saaneen hilseilyn pois tai ainakin vähenemään.
Tänään oli tarkoitus lähteä Rukan kanssa metsään erään Unna-lapparin kanssa mutta harmiksemme Unna olikin saanut kirppuja kaveriltaan, joten treffit peruttiin. Treffataan sitten uudestaan kun kirput on hoidettu pois päiväjärjestyksestä! :)
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Tulevia juttuja ja avautumista
Katselin kennelkerhon muita kursseja tuossa äsken ja agistartissa olisi vielä tilaa. En vain uskalla mennä sinne vielä, luultavasti vain häiritsisin muiden harjoittelua tuon räkkyäjän kanssa. Agistartin järjestämisajankohtana on vielä lisäksi maanantai-illat. Tietysti. :(
Toivottavasti toukokuun jälkeen alkaisi uusi pentu- tai tokoalkeiskurssi, sitten se voisi olla maanantaisinkin kun työni loppuu toukokuun lopussa.
Arkitottiskin olisi ihan mahdollinen kurssi meille. Sen ajankohtana nettisivuilla näkyy "kevät 2010". Pidän peukut pystyssä sen suhteen, jos sattuisikin joku toinen arki-ilta sille kurssille!
Häiritsee ehkä hieman se että henkilö, jolle olen aiheesta aina viestiä laittanut vastailee sähköposteihini todella hitaasti. Lähinnä se vain ärsyttää mutta jossain takaraivossa muodostan mielikuvaa henkilöstä joka ei meitä kursseilleen halua. Eihän sitä niin saisi ajatella mutta en voi sille mitään. Ihan kuin kaikki mitä olen hänelle kertonut menisi kuuroille korville, niin kuin minua ei olisi olemassa. :D
Torstaina olisi taas junamatka Rukan kanssa edessä. Aluksi meidän piti lähteä Jämsään mätsäriin mutta joudunkin näytelmäharkkoihin samana iltana joten mätsärireissu piti perua. No, tuleepahan treenattua junailua. Nöpön avustuksella olisi samalla reissulla tarkoitus tehdä vähän "häiriötreeniä" kontaktin ja keskittymisen parantamiseksi. Viimeksi "mummulareissulla" meni seuraamisharjoittelu todella hyvin vaikka Nöpö kävelikin edellä. Toivotaan hyviä kelejä että voidaan olla koko päivä ulkona! :)
Toivottavasti toukokuun jälkeen alkaisi uusi pentu- tai tokoalkeiskurssi, sitten se voisi olla maanantaisinkin kun työni loppuu toukokuun lopussa.
Arkitottiskin olisi ihan mahdollinen kurssi meille. Sen ajankohtana nettisivuilla näkyy "kevät 2010". Pidän peukut pystyssä sen suhteen, jos sattuisikin joku toinen arki-ilta sille kurssille!
Häiritsee ehkä hieman se että henkilö, jolle olen aiheesta aina viestiä laittanut vastailee sähköposteihini todella hitaasti. Lähinnä se vain ärsyttää mutta jossain takaraivossa muodostan mielikuvaa henkilöstä joka ei meitä kursseilleen halua. Eihän sitä niin saisi ajatella mutta en voi sille mitään. Ihan kuin kaikki mitä olen hänelle kertonut menisi kuuroille korville, niin kuin minua ei olisi olemassa. :D
Torstaina olisi taas junamatka Rukan kanssa edessä. Aluksi meidän piti lähteä Jämsään mätsäriin mutta joudunkin näytelmäharkkoihin samana iltana joten mätsärireissu piti perua. No, tuleepahan treenattua junailua. Nöpön avustuksella olisi samalla reissulla tarkoitus tehdä vähän "häiriötreeniä" kontaktin ja keskittymisen parantamiseksi. Viimeksi "mummulareissulla" meni seuraamisharjoittelu todella hyvin vaikka Nöpö kävelikin edellä. Toivotaan hyviä kelejä että voidaan olla koko päivä ulkona! :)
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Pettymys
Perjantaina sain vihdoin ja viimein sähköpostilla tietoa paikallisen kennelkerhon alkavasta pentukurssista. Pettymys oli VALTAVA..
Olen soitellut ja laittanut sähköpostia kennelkerholle Rukan kotiutumisesta asti ja painottanut viime aikoina kurssin tarpeellisuutta, siis että ongelmia on. Olen myös jokaisessa sähköpostissa kertonut maanantai-iltojen olevan AINOAT illat jotka eivät minulle käy töiden takia ja toivonut että kurssi olisi jonain muuna iltana, ihan minä tahansa muuna.
MUTTA EI SITTEN.
Kurssi alkaisi tietysti maanantaina 26.4. noin klo 17. Ei mitään saumaa ehtiä kurssille ja sitten vielä kuudeksi ihan toiseen suuntaan junalla töihin.
Etsin netistä tietoa myös Jämsän koiraharrastusryhmistä mutta niissä kahdessa jotka löysin oli aivan liian korkeat hinnat kaikissa kursseissa. Siispä ei ollut siitäkään sitten apua..
EPÄREILUA!!!!!
Olen soitellut ja laittanut sähköpostia kennelkerholle Rukan kotiutumisesta asti ja painottanut viime aikoina kurssin tarpeellisuutta, siis että ongelmia on. Olen myös jokaisessa sähköpostissa kertonut maanantai-iltojen olevan AINOAT illat jotka eivät minulle käy töiden takia ja toivonut että kurssi olisi jonain muuna iltana, ihan minä tahansa muuna.
MUTTA EI SITTEN.
Kurssi alkaisi tietysti maanantaina 26.4. noin klo 17. Ei mitään saumaa ehtiä kurssille ja sitten vielä kuudeksi ihan toiseen suuntaan junalla töihin.
Etsin netistä tietoa myös Jämsän koiraharrastusryhmistä mutta niissä kahdessa jotka löysin oli aivan liian korkeat hinnat kaikissa kursseissa. Siispä ei ollut siitäkään sitten apua..
EPÄREILUA!!!!!
torstai 15. huhtikuuta 2010
Tavallista tavaraa
Jospa mä nyt olisin valkannut sellaisen blogimallin ja ulkoasun, jota ei tartte ihan heti vaihtaa.. Musta on kuitenkin must ja yksinkertainen kaunista.
Rukan kanssa olen elänyt hyvin "tavallista" elämää ilman ihmeempiä treenailuja. En viitsi juoksun aikana edes yrittää mitään uutta, eikä neiti varmasti edes pystyisi keskittymään riittävästi. Ainakaan ullkona.
Parin viime päivän ajan Ruka on vikissyt vähän väliä ja erityisesti ulkona. Veto on mahdoton kun pitäisi päästä mahollisimman äkkiä haistelemaan kaikkia pissiläikkiä! Tänne-käsky toimii kuitenkin todella hyvin, onneksi.
Odotellaan mökin lumien sulamista että Ruka pääsisi Nöpön kanssa pellolle juoksemaan vapaana, kaupungissa kun ei sitä mahdollisuutta juuri ole. Olisi niin kivaa jos saataisiin edes jonkinlainen koirapuisto tännekin! Aloitetta siis vain laittamaan kaupungin väelle.. :)
Rukan kanssa olen elänyt hyvin "tavallista" elämää ilman ihmeempiä treenailuja. En viitsi juoksun aikana edes yrittää mitään uutta, eikä neiti varmasti edes pystyisi keskittymään riittävästi. Ainakaan ullkona.
Parin viime päivän ajan Ruka on vikissyt vähän väliä ja erityisesti ulkona. Veto on mahdoton kun pitäisi päästä mahollisimman äkkiä haistelemaan kaikkia pissiläikkiä! Tänne-käsky toimii kuitenkin todella hyvin, onneksi.
Odotellaan mökin lumien sulamista että Ruka pääsisi Nöpön kanssa pellolle juoksemaan vapaana, kaupungissa kun ei sitä mahdollisuutta juuri ole. Olisi niin kivaa jos saataisiin edes jonkinlainen koirapuisto tännekin! Aloitetta siis vain laittamaan kaupungin väelle.. :)
torstai 8. huhtikuuta 2010
Kevätilta viilentää
Vuoristorataa. Sitä on elämä Rukan kanssa.
Tänään päivällä kirjoitettu blogimerkintä Kevättä rinnassa ei pitänytkään enää illalla paikkansa.
Otin Rukan lempi pallon lenkille mukaan ja heitin sen maahan joka kerta kun Ruka aikoi vetää vastaantulijaa kohti. Vaikka Ruka ei kauaa jaksanut pallon kimpussa häärätä, oli tärkein kuitenkin saavutettu: huomio siirtyi pois vastaantulijasta. Kehuin Rukaa vuolaasti ja annoin palan makkaraa tai pallon joka kerta kun se kääntyi pois vastaantulijasta.
Ruka kulki uskomattoman nätisti rinnalla käskystä eikä innostunut säntäilemään eestaas vaikka otin pidemmän aikaa juoksuaskeliakin. Katsekontakti säilyi hyvin seuraa-käskyn aikana eikä Ruka vetänyt juuri lainkaan, varsinkaan jos se sai jolkotella reippaaseen tahtiin minun rinnalla. Tänne-käsky toimi kohtalaisen hyvin.
Ei olisi päivällä uskonut että illalla mennään taas näinkin hienosti..
Odotellaan juoksujen loppumista ja aloitetaan sitten ohitukset tehokkaammin kaverin koirien avustuksella. Parempi olla sekoittamatta neidin päätä yhtään enempää.. :)
Tänään päivällä kirjoitettu blogimerkintä Kevättä rinnassa ei pitänytkään enää illalla paikkansa.
Otin Rukan lempi pallon lenkille mukaan ja heitin sen maahan joka kerta kun Ruka aikoi vetää vastaantulijaa kohti. Vaikka Ruka ei kauaa jaksanut pallon kimpussa häärätä, oli tärkein kuitenkin saavutettu: huomio siirtyi pois vastaantulijasta. Kehuin Rukaa vuolaasti ja annoin palan makkaraa tai pallon joka kerta kun se kääntyi pois vastaantulijasta.
Ruka kulki uskomattoman nätisti rinnalla käskystä eikä innostunut säntäilemään eestaas vaikka otin pidemmän aikaa juoksuaskeliakin. Katsekontakti säilyi hyvin seuraa-käskyn aikana eikä Ruka vetänyt juuri lainkaan, varsinkaan jos se sai jolkotella reippaaseen tahtiin minun rinnalla. Tänne-käsky toimi kohtalaisen hyvin.
Ei olisi päivällä uskonut että illalla mennään taas näinkin hienosti..
Odotellaan juoksujen loppumista ja aloitetaan sitten ohitukset tehokkaammin kaverin koirien avustuksella. Parempi olla sekoittamatta neidin päätä yhtään enempää.. :)
Kevättä rinnassa
Varma merkki keväästä saatiin 3.4. kun Rukan ensimmäinen juoksu alkoi. Osasinhan sitä jo vähän odottaakin..
Juoksun aikana ulkoilu on ollut yhtä juoksemista. Ei mitään tolkkua missään! Neiti vikisee, riuhtoo, vetää, haukkuu ja räkkyää minkä kerkeää eikä mikään käsky toimi, korkeintaan "tänne" silloin tällöin.
Taisi olla virhe lähteä kaverin ja hänen kahden koiransa kanssa äsken yhdessä ulkoilemaan. En ole ulkoillut muiden kuin Nöpön ja Rukan kanssa yhtäaikaa, periaatteessa käverin koirat ovat siis ihan vieraita koiria.
Poltin käämini aika pahasti kun Ruka veti niin että melkein nahat lähti käsistä eikä mitkään namit tai käskyt tehonneet. Karjaisin kerran oikein kunnolla, neiti hiljeni ja lähdin suutuspäissäni kotiin..
Toivon todella että se pentukoulu alkaisi että saataisiin Rukalle jotain tolkkua tuohon toisille räkkyämiseen. :((
Juoksun aikana ulkoilu on ollut yhtä juoksemista. Ei mitään tolkkua missään! Neiti vikisee, riuhtoo, vetää, haukkuu ja räkkyää minkä kerkeää eikä mikään käsky toimi, korkeintaan "tänne" silloin tällöin.
Taisi olla virhe lähteä kaverin ja hänen kahden koiransa kanssa äsken yhdessä ulkoilemaan. En ole ulkoillut muiden kuin Nöpön ja Rukan kanssa yhtäaikaa, periaatteessa käverin koirat ovat siis ihan vieraita koiria.
Poltin käämini aika pahasti kun Ruka veti niin että melkein nahat lähti käsistä eikä mitkään namit tai käskyt tehonneet. Karjaisin kerran oikein kunnolla, neiti hiljeni ja lähdin suutuspäissäni kotiin..
Toivon todella että se pentukoulu alkaisi että saataisiin Rukalle jotain tolkkua tuohon toisille räkkyämiseen. :((
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Junailua
Käytiin Rukan kanssa "mummulassa" kylässä tänään. Nöpö tuntui jotenkin kutistuneen sitten viime näkemän, tai ehkä tuo Ruka on paisunut.. :D
Neideillä riitti taas vauhtia pariksi tunniksi kuin pienillä kakaroilla! Kuitenkin huomasin aavistuksen menon rauhoittuneen siitä mitä se vielä hetki sitten oli. Ikä tekee tehtävänsä..
Lähdettiin pois mummulasta ekaa kertaa junalla. Matka on noin 30 km joten tuntui hyvältä idealta totutella junamatkaan ensin näin lyhyellä reissulla. Tampereelle kyllä uskaltaisi tämän iltaisen kokemuksen perusteella lähteä junalla vaikka heti! Lappalaismiitit, here we come!
Nöpö lähti edeltä kävelemään asemalle ja minä jäin taaemmas treenaamaan Rukan kanssa rinnallakävelyä toisen koiran takana. Rukan suurin ongelma on ollut nimenomaan toisten koirien perässä riekkuminen, siis vetäminen kohti ja karmea räksyttäminen, jota ei millään tahdo saada loppumaan.
Ruka lähti aluksi valtavalla vimmalla vetämään Nöpöä kohti mutta palasi joka kerta vierelle tänne-käskystä. Jos Ruka ei totellut, vaihdoin suuntaa ja palkitsin Rukan heti kun se palasi vierelle ja sitten matka jatkui alkuperäiseen suuntaan. Taas stoppi jos veto alkoi, kutsu tänne, palkinto ja eteenpäin.
Oli mahtavaa huomata kuinka Ruka hoksasi pikkuhiljaa mistä hommassa on kyse! Lopulta päästiin ihan Nöpön viereen hienosti rinnalla kävellen ilman minkäänlaisia vetoja. JEEEESSSSS!! Tätä lisää..
Junan saapuessa alkoi molempia karvakuonoja vähän hermostuttamaan mutta uteliaisuus voitti. Ruka haisteli avoimesta junan ovesta sisään ja hetken jo luulin sen hyppäävän itse kyytiin. Nostin kuitenkin sen sitten itse junaan ja löysimme heti oven takaa hyvän istumapaikan. Ruka veti vähän käytävälle päin, olisi ilmeisesti halunnut mennä tutkimaan muita matkustajia. Nopeasti se kuitenkin sitten rauhoittui ja laittoi jalkojen juureen maate! :)
Eteisessä Ruka haisteli innokkaasti joka nurkan ja oli vähän varuillaan vaunujen liitoksesta kuuluvasta kolinasta. Junan pysähtyessä kotiasemalle, hyppäsi Ruka itse ulos vaunusta ja yritti vetää pois päin junasta. Hienosti neiti kuitenkin totteli taas tänne-käskyä ja matka jatkui kävellen kohti kotia.
Kotimatkalla mietin että ehtiköhän joku vaihtaa Rukan johonkin toiseen koiraan jossain vaiheessa matkaa? En meinannut uskoa silmiäni kun Ruka kulki KOKO matkan aivan upeasti rinnalla ilman käskyttämistä! Huhhuh en vieläkään meinaa uskoa koko juttua.. Olisittepa nähneet sen!! :)
Junassa onpi tunnelmaa..
Jos mä makaan tässä ihan hiljaa?
Neideillä riitti taas vauhtia pariksi tunniksi kuin pienillä kakaroilla! Kuitenkin huomasin aavistuksen menon rauhoittuneen siitä mitä se vielä hetki sitten oli. Ikä tekee tehtävänsä..
Lähdettiin pois mummulasta ekaa kertaa junalla. Matka on noin 30 km joten tuntui hyvältä idealta totutella junamatkaan ensin näin lyhyellä reissulla. Tampereelle kyllä uskaltaisi tämän iltaisen kokemuksen perusteella lähteä junalla vaikka heti! Lappalaismiitit, here we come!
Nöpö lähti edeltä kävelemään asemalle ja minä jäin taaemmas treenaamaan Rukan kanssa rinnallakävelyä toisen koiran takana. Rukan suurin ongelma on ollut nimenomaan toisten koirien perässä riekkuminen, siis vetäminen kohti ja karmea räksyttäminen, jota ei millään tahdo saada loppumaan.
Ruka lähti aluksi valtavalla vimmalla vetämään Nöpöä kohti mutta palasi joka kerta vierelle tänne-käskystä. Jos Ruka ei totellut, vaihdoin suuntaa ja palkitsin Rukan heti kun se palasi vierelle ja sitten matka jatkui alkuperäiseen suuntaan. Taas stoppi jos veto alkoi, kutsu tänne, palkinto ja eteenpäin.
Oli mahtavaa huomata kuinka Ruka hoksasi pikkuhiljaa mistä hommassa on kyse! Lopulta päästiin ihan Nöpön viereen hienosti rinnalla kävellen ilman minkäänlaisia vetoja. JEEEESSSSS!! Tätä lisää..
Junan saapuessa alkoi molempia karvakuonoja vähän hermostuttamaan mutta uteliaisuus voitti. Ruka haisteli avoimesta junan ovesta sisään ja hetken jo luulin sen hyppäävän itse kyytiin. Nostin kuitenkin sen sitten itse junaan ja löysimme heti oven takaa hyvän istumapaikan. Ruka veti vähän käytävälle päin, olisi ilmeisesti halunnut mennä tutkimaan muita matkustajia. Nopeasti se kuitenkin sitten rauhoittui ja laittoi jalkojen juureen maate! :)
Eteisessä Ruka haisteli innokkaasti joka nurkan ja oli vähän varuillaan vaunujen liitoksesta kuuluvasta kolinasta. Junan pysähtyessä kotiasemalle, hyppäsi Ruka itse ulos vaunusta ja yritti vetää pois päin junasta. Hienosti neiti kuitenkin totteli taas tänne-käskyä ja matka jatkui kävellen kohti kotia.
Kotimatkalla mietin että ehtiköhän joku vaihtaa Rukan johonkin toiseen koiraan jossain vaiheessa matkaa? En meinannut uskoa silmiäni kun Ruka kulki KOKO matkan aivan upeasti rinnalla ilman käskyttämistä! Huhhuh en vieläkään meinaa uskoa koko juttua.. Olisittepa nähneet sen!! :)
Junassa onpi tunnelmaa..
Jos mä makaan tässä ihan hiljaa?tiistai 2. maaliskuuta 2010
Paikka laumassa
Muutto olisi vihdoin ja viimein siinä pisteessä että voi huokaista helpotuksesta: ei enää yhtään laatikkoa tarvitse kantaa mihinkään suuntaan!
Rukalla on ollut pääasiassa "huonoja päiviä" tässä viime aikoina. Huomasin jo aiemmin että Ruka on mustasukkainen minusta jos poikaystäväni on läsnä. Esimerkiksi lenkillä Ruka ei suostu kulkemaan nätisti vaan riuhtoo ja hyppii miten sattuu, sisällä neiti haukahtelee ja hyppii vasten kasvoja. Tätä kasvoille hyppimistä on jatkunut jonkun aikaa eikä pelkkä "ei" ole tehonnut. Muutenkin Ruka käyttäytyy välillä niin kuin se olisi lauman pomo, joten otin vähän lujemmat otteet käyttöön ettei Rukalle nouse neste hattuun.
Tuon naamalle hyppimisen sain pois pienellä alistamisella: kun Ruka hyppäsi naamalle, otin tukevasti rinnasta kiinni ja käänsin sen maahan ja pidin siinä hetken. Kun Ruka ei pyristellyt enää vastaan, päästin irti. Ei ole sen jälkeen hyppinyt. Alistaminen kuulostaa kauhean julmalta mutta eihän se sitä oikeasti ole. Sillähän vain näytetään koiran kielellä missä sen paikka laumassa on. Ei se mitään hakkaamista tai potkimista ole. :D
Olen muillakin keinoilla muistuttanut Rukaa siitä kuka onkaan meidän lauman pomo.
Vetokisa lelulla: avaan silmäni OIKEIN isoksi ja tuijotan Rukaa silmiin niin se päästää irti.
Leikki: minä lopetan leikin.
Ruokailu: minä syön ensin.
Kaikissa asioissa pyrin olemaan johdonmukainen. Tapoja ei muuteta yhtäkkiä toisiin eikä Ruka saa tehdä koskaan jotain mikä on kerran kielletty. Hihnassa vetämisessä meinaan itse välillä lipsua, varsinkin jos on kiire jonnekin. Onneksi Ruka ei vedä enää niin paljoa ettei sitten vahingossakaan tule itse lipsuttua.
Kaupassa käydessäni Ruka odottaa pihalla koirien paikalla. Jos seurassani on joku muukin joka menee kauppaan sisälle, alkaa Ruka haukkua vimmatusti peräämme. Jos taas olen yksin, jää Ruka kiltisti hiljaa odottamaan. Miksiköhän on näin?
lauantai 13. helmikuuta 2010
Lätäköitä yössä
Ruka oli eilen alkuyöstä yksin n. 4h ja oli sinä aikana pissannut kaksi isoa lätäkköä sisälle. Olimme käyneet ulkona pissillä ja kakilla ennen kuin lähdin. Kun tulin kotiin, ehti Ruka pissata vielä 2 kertaa sisälle ennen kuin lähdimme ulos. Ruka vinkui ja vikisi enkä ollut aikaisemmin kuullut sen pitävän sellaista ääntä. Hätä oli siis TODELLA kova!
Ruka pissi erittäin pitkään ja vikisi lähes koko ajan ulkona, ei kuitenkaan pissimisen aikana. Ruka oli rauhaton, veti, nyki, vinkui ja pissi jatkuvasti vaikka rakko oli jo tyhjä.
Sisällä Ruka ei meinannut rauhoittua millään ja huomasin että se oli juonut ison vesikupin tyhjäksi. Uusi luu oli ilmeisesti janottanut niin paljon..
Aamulla, n.7h unien jälkeen Ruka alkoi raapimaan raivokkaasti ovea ja vikisi taas samallalailla kuin yöllä. Nyt hätä oli niin kova että pissi tuli jo rappukäytävään! :/ Ulkona Ruka pissi silti taas pitkään normaalin näköisesti mutta jatkoi sitten pissimistä vaikka rakko oli tyhjä.
Ehkä kaikki johtuu vain ylimääräisestä veden juomisesta kun Ruka on järsinyt luuta?
Ruka pissi erittäin pitkään ja vikisi lähes koko ajan ulkona, ei kuitenkaan pissimisen aikana. Ruka oli rauhaton, veti, nyki, vinkui ja pissi jatkuvasti vaikka rakko oli jo tyhjä.
Sisällä Ruka ei meinannut rauhoittua millään ja huomasin että se oli juonut ison vesikupin tyhjäksi. Uusi luu oli ilmeisesti janottanut niin paljon..
Aamulla, n.7h unien jälkeen Ruka alkoi raapimaan raivokkaasti ovea ja vikisi taas samallalailla kuin yöllä. Nyt hätä oli niin kova että pissi tuli jo rappukäytävään! :/ Ulkona Ruka pissi silti taas pitkään normaalin näköisesti mutta jatkoi sitten pissimistä vaikka rakko oli tyhjä.
Ehkä kaikki johtuu vain ylimääräisestä veden juomisesta kun Ruka on järsinyt luuta?
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Haukkuja torilla
Tänään tavattiin Rukan kanssa Niittyvilla-sisko. Villan emäntä kävi pyörähtämässä Keuruulla koiranäyttelyssä ja tuli samalla moikkaamaan meitä keskustaan.
Osasin odottaa Rukalta "huonoa käytöstä": vihaista haukkumista toiselle koiralle ja älytöntä vetämistä kohti. Ruka pakitti ja hyökkäsi sitten hampaat irvessä kaamealla haukulla kohti ja taas pakitti ja taas hyökkäsi. Villa näytti myös hampaita ja tilanne näytti ulkopuolisten silmiin varmasti uhkaavalta, tappelu oli lähellä.
Villa totteli paremmin ei-käskyjä kuin Ruka, eikä ollut yllätys ettei Ruka meinannut kuunnella mitään. Tori oli lähes autio joten treenasimme Villan ja Rukan kanssa seuraa-käskyä kun käytettävissä oli hyvä häiriö: toinen koira. Taskusta namia tai leipää niin alkoi homma toimimaan!
Oppi meni yllättävän hyvin molempien kaaliin, Rukalla tosin hitaammin. Olen pyrkinyt olemaan käyttämättä karkeita otteita Rukan koulutuksessa mutta nyt tilanne oli niin paha että oli otettava niskasta kiinni että tilanne rauhoittui. Rukan dominoiva luonne tarvitsee välillä muistutuksen siitä kuka on lauman pomo!
Kokemuksesta innostuneena sovittiin että mennään Rukan kanssa käymään Orivedellä ja pidetään oma pentukoulu. :)
Osasin odottaa Rukalta "huonoa käytöstä": vihaista haukkumista toiselle koiralle ja älytöntä vetämistä kohti. Ruka pakitti ja hyökkäsi sitten hampaat irvessä kaamealla haukulla kohti ja taas pakitti ja taas hyökkäsi. Villa näytti myös hampaita ja tilanne näytti ulkopuolisten silmiin varmasti uhkaavalta, tappelu oli lähellä.
Villa totteli paremmin ei-käskyjä kuin Ruka, eikä ollut yllätys ettei Ruka meinannut kuunnella mitään. Tori oli lähes autio joten treenasimme Villan ja Rukan kanssa seuraa-käskyä kun käytettävissä oli hyvä häiriö: toinen koira. Taskusta namia tai leipää niin alkoi homma toimimaan!
Oppi meni yllättävän hyvin molempien kaaliin, Rukalla tosin hitaammin. Olen pyrkinyt olemaan käyttämättä karkeita otteita Rukan koulutuksessa mutta nyt tilanne oli niin paha että oli otettava niskasta kiinni että tilanne rauhoittui. Rukan dominoiva luonne tarvitsee välillä muistutuksen siitä kuka on lauman pomo!
Kokemuksesta innostuneena sovittiin että mennään Rukan kanssa käymään Orivedellä ja pidetään oma pentukoulu. :)
tiistai 2. helmikuuta 2010
Edistystä!
Tämä päivä on ollut Rukan kanssa erittäin hieno. Kävimme aamulenkillä eläinlääkärissä ja matka meni aika pitkälti siten että Ruka veti ja minä pysähtelin ja yritin saada neidin huomion johonkin muuhun kuin vetämiseen tai haukkumiseen. Pikkuhiljaa Ruka alkoi hoksata että vetämällä ei pääse mihinkään eikä ihmiset reagoi haukkumiseen mitenkään. Mahtavaa!
Päivän toisella lenkillä Ruka veti aluksi vähän mutta pienen "inttämisen" jälkeen alkoi hoksottimet taas toimia. Sen jälkeen Ruka oli kuin ihan eri koira. Se ei vetänyt eikä haukkunut tai jos haukkui niin lopetti heti kun sanoin "shh". Ympärillä liikkuviin ihmisiin Ruka ei kiinnittänyt mitään huomiota kun heilutin nallea houkuttelevasti ja höpötin iloisella äänellä "Täällä, täällä, kato, kato!".
Ihan uskomatonta! :)
Päivän toisella lenkillä Ruka veti aluksi vähän mutta pienen "inttämisen" jälkeen alkoi hoksottimet taas toimia. Sen jälkeen Ruka oli kuin ihan eri koira. Se ei vetänyt eikä haukkunut tai jos haukkui niin lopetti heti kun sanoin "shh". Ympärillä liikkuviin ihmisiin Ruka ei kiinnittänyt mitään huomiota kun heilutin nallea houkuttelevasti ja höpötin iloisella äänellä "Täällä, täällä, kato, kato!".
Ihan uskomatonta! :)
Mittoja
Kävimme Rukan kanssa tänään aamulenkin aikana eläinlääkärin puntarilla painoa mittaamassa. Muut mitat mittasin kotona, siksi arviot.
Rukan mitat 02.02.2010
Paino: 15 kg
Korkeus: n. 46 cm
Rinnanympärys: n. 63 cm
Rukan mitat 02.02.2010
Paino: 15 kg
Korkeus: n. 46 cm
Rinnanympärys: n. 63 cm
maanantai 1. helmikuuta 2010
Opetellaan oppimaan
Haukkumisen lopettamiseen Rukalla näyttäisi toimivan peuhaaminen ja lelun kanssa riehuminen, mistä sainkin vinkkejä Alielilta. Ruka tosin kyllästyy nopeasti, joten pelkkä lelu ei yleensä riitä. Välillä potkaisen tai heitän Rukan näkökenttään lumikokkareen ja se viimeistään saa Rukan mielenkiinnon pois haukkumisesta. Ruka hyökkää kokkareen kimppuun ja jaksaa leikkiä yksinäänkin pitkään sen kanssa.
Illalla Ruka on huomattavasti rauhallisempi kuin aamulla, joten silloin olen treenannut "seuraa" ja "seis" käskyjä namien kanssa. Nameina on toiminut tosi hyvin Best Friendin "Softies". Aamulla ja päivällä kun häiriötekijöitä ja enrgiaa on paljon, keskitytään haukkumiseen lumikokkareiden kanssa.
Illalla Ruka on huomattavasti rauhallisempi kuin aamulla, joten silloin olen treenannut "seuraa" ja "seis" käskyjä namien kanssa. Nameina on toiminut tosi hyvin Best Friendin "Softies". Aamulla ja päivällä kun häiriötekijöitä ja enrgiaa on paljon, keskitytään haukkumiseen lumikokkareiden kanssa.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Pelottavia asioita
Nonniin. Ensin menee päin mäntyä, sitten päin honkia ja sitten on taas kivaa. Vuoristorata on Rukan juttu!
Petsien palstalta otettu vinkki haukkumisen lopettamiseen ei mennyt yhtään niin kuin toivoin. Laitoin purkkiin kovia koiranpapuja ja päätin testata miten "kolinapurkki" toimii. Ruka haukkui ulkona edessä kävelevälle ihmiselle ja heitin purkin Rukan eteen. Juu, haukku loppui kyllä välittömästi mutta niin loppui kaikki muukin paitsi vetäminen kauhun vallassa minusta pois päin! Ruka ei suostunut koko loppu lenkin aikana tulemaan lähellekään minua, siis selkeästi pelkäsi! Ei ei ei. Ei tuu mitään. :/
Hommaan ei auttanut yhtään Rukan mielestä selkeästi uhkaavan näköinen mummeli kummallisessa takissaan. Mummeli on "vainonnut" meitä lähes joka pissareissulla. Hän tulee juttelemaan Rukalle, ei minulle ja naurettavaa kyllä, yrittää vielä houkutella Rukaa mukaansa!
"Tule minun mukaan, tule! Kyllä sinä minut muistat. Tule, tule minun luokse!".
SIIS HALOO!? Koira on hihnassa, hihna minulla ja koira on selkeästi kauhuissaan! Ruka pitää häntää koipien välissä ja haukkuu vihaisesti ja riuhtoo ees taas minun ympärillä niin että maahan jää isot kynnen jäljet. Mikä näitä ihmisiä vaivaa?!?
Lisäksi minut ajaa raivon partaalle ihmiset jotka väkisin haluavat tulla silittämään Rukaa. Yritä siinä nyt sitten selitellä kun ei pentu vielä osaa ottaa rapsutuksia nätisti vastaan vaan hyppii ja yrittää päästä nuolemaan kaikkien naamoja. Ja sitten jotkut vielä kehtaavat suuttua jos sanon että "Anteeksi mutta ei saa tulla silittämään kun on koulutus kesken."
Ruka kulki aiemmin päivällä lenkillä todella hienosti tikkarin avulla! Juu siis ihan tavallisen tikkukaramellin avulla. Annoin Ruka vähän nuolaista omaani aina kun se kulki hienosti ja hyvin meni! Hehheh.. Ruka kun on ulkona sellainen ettei mitkään namupalat tahdo kelvata. Pitää olla jotain erikoista, jotain mitä ei saa juuri koskaan. Edes jauheliha tms. ei kelpaa.
Olen jättänyt Rukan yksin kylmän viileästi tässä viikonlopun aikana. Ensimmäisellä kerralla Ruka oli repinyt lattiamattoa irti lattiasta. Vuokranantaja varmasti tykkää.. Maton on kyllä ollut pakko olla jo vähän saumasta koholla ja irti, ei Ruka sitä muuten ole voinut saada auki!
Hohhoh.
Petsien palstalta otettu vinkki haukkumisen lopettamiseen ei mennyt yhtään niin kuin toivoin. Laitoin purkkiin kovia koiranpapuja ja päätin testata miten "kolinapurkki" toimii. Ruka haukkui ulkona edessä kävelevälle ihmiselle ja heitin purkin Rukan eteen. Juu, haukku loppui kyllä välittömästi mutta niin loppui kaikki muukin paitsi vetäminen kauhun vallassa minusta pois päin! Ruka ei suostunut koko loppu lenkin aikana tulemaan lähellekään minua, siis selkeästi pelkäsi! Ei ei ei. Ei tuu mitään. :/
Hommaan ei auttanut yhtään Rukan mielestä selkeästi uhkaavan näköinen mummeli kummallisessa takissaan. Mummeli on "vainonnut" meitä lähes joka pissareissulla. Hän tulee juttelemaan Rukalle, ei minulle ja naurettavaa kyllä, yrittää vielä houkutella Rukaa mukaansa!
"Tule minun mukaan, tule! Kyllä sinä minut muistat. Tule, tule minun luokse!".
SIIS HALOO!? Koira on hihnassa, hihna minulla ja koira on selkeästi kauhuissaan! Ruka pitää häntää koipien välissä ja haukkuu vihaisesti ja riuhtoo ees taas minun ympärillä niin että maahan jää isot kynnen jäljet. Mikä näitä ihmisiä vaivaa?!?
Lisäksi minut ajaa raivon partaalle ihmiset jotka väkisin haluavat tulla silittämään Rukaa. Yritä siinä nyt sitten selitellä kun ei pentu vielä osaa ottaa rapsutuksia nätisti vastaan vaan hyppii ja yrittää päästä nuolemaan kaikkien naamoja. Ja sitten jotkut vielä kehtaavat suuttua jos sanon että "Anteeksi mutta ei saa tulla silittämään kun on koulutus kesken."
Ruka kulki aiemmin päivällä lenkillä todella hienosti tikkarin avulla! Juu siis ihan tavallisen tikkukaramellin avulla. Annoin Ruka vähän nuolaista omaani aina kun se kulki hienosti ja hyvin meni! Hehheh.. Ruka kun on ulkona sellainen ettei mitkään namupalat tahdo kelvata. Pitää olla jotain erikoista, jotain mitä ei saa juuri koskaan. Edes jauheliha tms. ei kelpaa.
Olen jättänyt Rukan yksin kylmän viileästi tässä viikonlopun aikana. Ensimmäisellä kerralla Ruka oli repinyt lattiamattoa irti lattiasta. Vuokranantaja varmasti tykkää.. Maton on kyllä ollut pakko olla jo vähän saumasta koholla ja irti, ei Ruka sitä muuten ole voinut saada auki!
Hohhoh.
perjantai 29. tammikuuta 2010
Hauhau
Rukan viime yö ei ollut rauhallinen. Neiti ähisi ihan pienistäkin äänistä ja herätti minut monta kertaa. Aamulenkki meni kaikinpuolin päin mäntyä. Ruka haukkui joka ikiselle vastaantulijalle, autolle, koiralle ja ihmiselle. Ja niitä oli paljon. Kotonakaan Ruka ei meinannut millään rauhoittua, tuossa se taahaa edelleen eestaas. Panikoin huomisesta työvuorosta: Ruka haukkuu ihan varmasti kun olen pois kotoa ellen saa sille seuraa. Mitä teen?
Treenailen ainakin tässä tämän päivän aikana yksin olemista kun suurin osa naapureista on pois kotoa. Nyt tosiaan tarvittaisiin niitä neuvoja pikaisesti! :/
Treenailen ainakin tässä tämän päivän aikana yksin olemista kun suurin osa naapureista on pois kotoa. Nyt tosiaan tarvittaisiin niitä neuvoja pikaisesti! :/
torstai 28. tammikuuta 2010
Uusi koti, uudet kujeet
Ensimmäinen yö uudessa kodissa meni Rukan kanssa loistavasti! Neiti tottakai tänne tullessa ensin taahasi ja taahasi sitten vähän vikisi ja sitten taas taahasi. Vähän tassulla piti koittaa ovea ja kerran haukahtaa kun naapurin ovi kävi. Ja sitten saikin laittaa maate kun ei kerta ollutkaan mitään pelättävää tai vahdittavaa! Mahtavaa!
Yöllä Ruka tuli viereen köllimään eikä vinkunut tai haukkunut ollenkaan. Aamullakaan Ruka ei ollut moksiskaan vaikka talonmies kolisutteli rapussa ja puhui toisten asukkaiden kanssa.
Hyvin alkanut äänille haukkumattomuus sai takapakkia kun jostain huoneistosta yllättäen kuulunut räksytys sai Rukankin huutamaan eikä loppua meinannut tulla millään. Sen jälkeen Ruka on ollut tikkana oven takana ähisemässä joka ikisestä äänestä.. Kyllä ärsyttää!!! :(
Olen ollut niin kuin mitään ei tapahtuisi kun Ruka haukahtaa. Kontakti loppuu välittömästi mutta kestää pitkän aikaa ennen kuin Ruka lopettaa ähisemisen. Onkohan reagoimattomuus silti se paras keino tähän? Vinkkejä ja kokemuksia tähänkin otetaan vastaan..
Kävimme läheisessä kaupassa aamusella ostoksilla ja Ruka osasi hienosti odottaa kaupan edessä sillä aikaa kun olin itse sisällä. Kamala pakkanen ja tuuli ajoi meidät kyllä nopeasti takaisin kotiin mutta silti Ruka olisi halunnut mennä nopeammin kuin minä. Tyypillä oli kyllä sellainen veto päällä että ihan vaikutti paniikilta.. Vähän lähempänä kotia vauhti alkoi pikkuhiljaa hiljentyä kun oikeat tavat pienellä muistutuksella tulivat mieleen.
Äskeisellä pissireissulla Ruka kulki taas ihan niin kuin ennenkin, kauniisti melko lähellä omia jalkojani maata nuuskien ja välillä minua vilkuillen. Hienoista "seuraa" ja "kieppi" suorituksista Ruka sai purra keppiä tai napata lumikokkareen ilmasta suuhunsa.
Eräs mukava nainen tuli rapsuttelemaan Rukaa ja minun häpeäkseni Ruka hyppi valtavalla innolla ja elämisen riemulla täysiä naista päin. Onneksi nainen oli ymmärtäväinen tuota kersaa kohtaan.. Näin sitä vain yhtäkkiä huomaa monta huonolla tolalla ollutta perusoppia!
Pentukoulu alkaa huhtikuussa. En malta odottaa! Toivottavasti saan kuitenkin apua Rukan koulutukseen jo sitä ennen muilta koiranomistajilta nyt kun asumme niin lähellä. :)
Yöllä Ruka tuli viereen köllimään eikä vinkunut tai haukkunut ollenkaan. Aamullakaan Ruka ei ollut moksiskaan vaikka talonmies kolisutteli rapussa ja puhui toisten asukkaiden kanssa.
Hyvin alkanut äänille haukkumattomuus sai takapakkia kun jostain huoneistosta yllättäen kuulunut räksytys sai Rukankin huutamaan eikä loppua meinannut tulla millään. Sen jälkeen Ruka on ollut tikkana oven takana ähisemässä joka ikisestä äänestä.. Kyllä ärsyttää!!! :(
Olen ollut niin kuin mitään ei tapahtuisi kun Ruka haukahtaa. Kontakti loppuu välittömästi mutta kestää pitkän aikaa ennen kuin Ruka lopettaa ähisemisen. Onkohan reagoimattomuus silti se paras keino tähän? Vinkkejä ja kokemuksia tähänkin otetaan vastaan..
Kävimme läheisessä kaupassa aamusella ostoksilla ja Ruka osasi hienosti odottaa kaupan edessä sillä aikaa kun olin itse sisällä. Kamala pakkanen ja tuuli ajoi meidät kyllä nopeasti takaisin kotiin mutta silti Ruka olisi halunnut mennä nopeammin kuin minä. Tyypillä oli kyllä sellainen veto päällä että ihan vaikutti paniikilta.. Vähän lähempänä kotia vauhti alkoi pikkuhiljaa hiljentyä kun oikeat tavat pienellä muistutuksella tulivat mieleen.
Äskeisellä pissireissulla Ruka kulki taas ihan niin kuin ennenkin, kauniisti melko lähellä omia jalkojani maata nuuskien ja välillä minua vilkuillen. Hienoista "seuraa" ja "kieppi" suorituksista Ruka sai purra keppiä tai napata lumikokkareen ilmasta suuhunsa.
Eräs mukava nainen tuli rapsuttelemaan Rukaa ja minun häpeäkseni Ruka hyppi valtavalla innolla ja elämisen riemulla täysiä naista päin. Onneksi nainen oli ymmärtäväinen tuota kersaa kohtaan.. Näin sitä vain yhtäkkiä huomaa monta huonolla tolalla ollutta perusoppia!
Pentukoulu alkaa huhtikuussa. En malta odottaa! Toivottavasti saan kuitenkin apua Rukan koulutukseen jo sitä ennen muilta koiranomistajilta nyt kun asumme niin lähellä. :)
tiistai 26. tammikuuta 2010
Muutoksia
Tammikuu on mennyt Rukan kanssa tänne-käskyä treenaten ja muutoksia miettien. Kissat kun pääsivät uuteen kotiin, pystyin suunnittelemaan muuttoa lähemmäs keskustaa. Poikkeuksellisesti minulla oli rutkasti tuuria ja sain pienen kerrostaloyksiön aivan keskustasta noin viidessä minuutissa Facebookin avulla! Tässä muuton keskellä kirjoittelen tätäkin merkintää.
Jännittää muutto Rukan puolesta. Miten tuo äänille haukkuherkkä hermoilija pärjää kerrostalon ylimmässä kerroksessa keskellä kaupunkia? Saadaanko naapureilta heti haukut takaisin? Otan erittäin mielelläni vinkkejä vastaan miten koira kannattaa totuttaa näin isoon muutokseen!
Tässä rivitaloasunnossa Ruka haukkuu jos ulkoa kuuluu auton ääniä, puhetta tai askelia. Ulkona ollessa Ruka haukkuu kaikelle kauempana liikkuvalle mutta lopettaa haukkumisen jos kohde tulee lähelle. Ruka myös yrittää lähteä autojen ja pyöräilijöiden perään. Näitä "ongelmia" ollaan treenailtu Tuire Kaimion "Pennusta kunnon koiraksi" kirjan ohjeilla.
Muutto osuu hyvää saumaan nyt kun minulla ei ole arkipäiville näillä näkymin töitä kuin silloin tällöin. Pystyn totuttamaan Rukan pikkuhiljaa uusiin asioihin ja kaupunkielämään. Pentukouluun olisi jo kova hinku mutta sen alkamisajankohta on vieläkin avoin..
Rukan terveys on pysynyt hyvänä jos pientä hilseilyä ei lasketa. Rukan pentukarva on vaihtunut selän päältä kiiltäväksi ja pitkäksi turkiksi, hilseilyä on eniten juuri siellä missä karva vaihtuu. Hampaat ovat vaihtuneet helpon tuntuisesti kun tarjolla on ollut reilusti sallittua pureskeltavaa. Silloin tällöin hampaisiin tarttuu kuitenkin jotain mistä seuraa päivän "mykkäkoulu" emännän puolelta. Ei ole mukavaa tulla kotiin ja huomata kuinka ainoat juhlakengät on palasina lattialla..
Jännittää muutto Rukan puolesta. Miten tuo äänille haukkuherkkä hermoilija pärjää kerrostalon ylimmässä kerroksessa keskellä kaupunkia? Saadaanko naapureilta heti haukut takaisin? Otan erittäin mielelläni vinkkejä vastaan miten koira kannattaa totuttaa näin isoon muutokseen!
Tässä rivitaloasunnossa Ruka haukkuu jos ulkoa kuuluu auton ääniä, puhetta tai askelia. Ulkona ollessa Ruka haukkuu kaikelle kauempana liikkuvalle mutta lopettaa haukkumisen jos kohde tulee lähelle. Ruka myös yrittää lähteä autojen ja pyöräilijöiden perään. Näitä "ongelmia" ollaan treenailtu Tuire Kaimion "Pennusta kunnon koiraksi" kirjan ohjeilla.
Muutto osuu hyvää saumaan nyt kun minulla ei ole arkipäiville näillä näkymin töitä kuin silloin tällöin. Pystyn totuttamaan Rukan pikkuhiljaa uusiin asioihin ja kaupunkielämään. Pentukouluun olisi jo kova hinku mutta sen alkamisajankohta on vieläkin avoin..
Rukan terveys on pysynyt hyvänä jos pientä hilseilyä ei lasketa. Rukan pentukarva on vaihtunut selän päältä kiiltäväksi ja pitkäksi turkiksi, hilseilyä on eniten juuri siellä missä karva vaihtuu. Hampaat ovat vaihtuneet helpon tuntuisesti kun tarjolla on ollut reilusti sallittua pureskeltavaa. Silloin tällöin hampaisiin tarttuu kuitenkin jotain mistä seuraa päivän "mykkäkoulu" emännän puolelta. Ei ole mukavaa tulla kotiin ja huomata kuinka ainoat juhlakengät on palasina lattialla..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
