Neideillä riitti taas vauhtia pariksi tunniksi kuin pienillä kakaroilla! Kuitenkin huomasin aavistuksen menon rauhoittuneen siitä mitä se vielä hetki sitten oli. Ikä tekee tehtävänsä..
Lähdettiin pois mummulasta ekaa kertaa junalla. Matka on noin 30 km joten tuntui hyvältä idealta totutella junamatkaan ensin näin lyhyellä reissulla. Tampereelle kyllä uskaltaisi tämän iltaisen kokemuksen perusteella lähteä junalla vaikka heti! Lappalaismiitit, here we come!
Nöpö lähti edeltä kävelemään asemalle ja minä jäin taaemmas treenaamaan Rukan kanssa rinnallakävelyä toisen koiran takana. Rukan suurin ongelma on ollut nimenomaan toisten koirien perässä riekkuminen, siis vetäminen kohti ja karmea räksyttäminen, jota ei millään tahdo saada loppumaan.
Ruka lähti aluksi valtavalla vimmalla vetämään Nöpöä kohti mutta palasi joka kerta vierelle tänne-käskystä. Jos Ruka ei totellut, vaihdoin suuntaa ja palkitsin Rukan heti kun se palasi vierelle ja sitten matka jatkui alkuperäiseen suuntaan. Taas stoppi jos veto alkoi, kutsu tänne, palkinto ja eteenpäin.
Oli mahtavaa huomata kuinka Ruka hoksasi pikkuhiljaa mistä hommassa on kyse! Lopulta päästiin ihan Nöpön viereen hienosti rinnalla kävellen ilman minkäänlaisia vetoja. JEEEESSSSS!! Tätä lisää..
Junan saapuessa alkoi molempia karvakuonoja vähän hermostuttamaan mutta uteliaisuus voitti. Ruka haisteli avoimesta junan ovesta sisään ja hetken jo luulin sen hyppäävän itse kyytiin. Nostin kuitenkin sen sitten itse junaan ja löysimme heti oven takaa hyvän istumapaikan. Ruka veti vähän käytävälle päin, olisi ilmeisesti halunnut mennä tutkimaan muita matkustajia. Nopeasti se kuitenkin sitten rauhoittui ja laittoi jalkojen juureen maate! :)
Eteisessä Ruka haisteli innokkaasti joka nurkan ja oli vähän varuillaan vaunujen liitoksesta kuuluvasta kolinasta. Junan pysähtyessä kotiasemalle, hyppäsi Ruka itse ulos vaunusta ja yritti vetää pois päin junasta. Hienosti neiti kuitenkin totteli taas tänne-käskyä ja matka jatkui kävellen kohti kotia.
Kotimatkalla mietin että ehtiköhän joku vaihtaa Rukan johonkin toiseen koiraan jossain vaiheessa matkaa? En meinannut uskoa silmiäni kun Ruka kulki KOKO matkan aivan upeasti rinnalla ilman käskyttämistä! Huhhuh en vieläkään meinaa uskoa koko juttua.. Olisittepa nähneet sen!! :)
Junassa onpi tunnelmaa..
Jos mä makaan tässä ihan hiljaa?
