Viime päivät on Rukan kanssa menneet muutenkin ihan älyttömän hienosti! Puhun nyt siis useammasta kuin kahdesta tai kolmesta päivästä, ennemmin voisi kai jo puhua siis viikoista kuin päivistä..
Olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni, tarkoittaa siis sitä että enää ei ole tarvinnut ottaa Rukaa "niskasta kiinni". Olen ollut jämäkkä, johdonmukainen, iloinen, reipas, kannustava, palkitseva ja lempeä. Hermot ei ole palanu kertaakaan, ei ole tarvinnut! Ruka on ollut rauhallisempi kuin koskaan, kulkee kauniisti ulkoillessa lähes koko ajan rinnalla. Ja kaikesta saan kiittää ihan vain itseäni! :)
Eilen illalla käytiin kotikoiralenkillä moikkaamassa muita koiria. Mukana oli yli kymmenen koiraa ihmisineen. Kävelylenkki meni paremmin kuin uskalsin ajatella! Haukkuminen ja riehuminen rauhoittui melko nopeasti, vetäminen jatkui tosin koko matkan.. Ruka oli äkäinen muille koirille jos tulivat liian lähelle, silti häntä heilui ja neiti elehti kuin olisi halunnut leikkiä.
Luulen että Rukan "vihaisuus" muita koiria kohtaan johtuu epävarmuudesta: se ei tiedä mitä sen kuuluisi tehdä kun toinen koira tulee vastaan. Oma on vikani kun en sosiaalistanut Rukaa pentuna tarpeeksi hyvin.. :(
Sain pari uutta kuvaa neidistä. Asunnossani on melko huono valaistus iltaisin mutta kyllä nuista nyt tyypin tunnistaa..
Vähän aristellen katsotaan kameraan..
Korvat vähän luimussa kun epäilyttää ihme valovekotin!
