Pelottavia asioita

Nonniin. Ensin menee päin mäntyä, sitten päin honkia ja sitten on taas kivaa. Vuoristorata on Rukan juttu!

Petsien palstalta otettu vinkki haukkumisen lopettamiseen ei mennyt yhtään niin kuin toivoin. Laitoin purkkiin kovia koiranpapuja ja päätin testata miten "kolinapurkki" toimii. Ruka haukkui ulkona edessä kävelevälle ihmiselle ja heitin purkin Rukan eteen. Juu, haukku loppui kyllä välittömästi mutta niin loppui kaikki muukin paitsi vetäminen kauhun vallassa minusta pois päin! Ruka ei suostunut koko loppu lenkin aikana tulemaan lähellekään minua, siis selkeästi pelkäsi! Ei ei ei. Ei tuu mitään. :/

Hommaan ei auttanut yhtään Rukan mielestä selkeästi uhkaavan näköinen mummeli kummallisessa takissaan. Mummeli on "vainonnut" meitä lähes joka pissareissulla. Hän tulee juttelemaan Rukalle, ei minulle ja naurettavaa kyllä, yrittää vielä houkutella Rukaa mukaansa!

"Tule minun mukaan, tule! Kyllä sinä minut muistat. Tule, tule minun luokse!".

SIIS HALOO!? Koira on hihnassa, hihna minulla ja koira on selkeästi kauhuissaan! Ruka pitää häntää koipien välissä ja haukkuu vihaisesti ja riuhtoo ees taas minun ympärillä niin että maahan jää isot kynnen jäljet. Mikä näitä ihmisiä vaivaa?!?

Lisäksi minut ajaa raivon partaalle ihmiset jotka väkisin haluavat tulla silittämään Rukaa. Yritä siinä nyt sitten selitellä kun ei pentu vielä osaa ottaa rapsutuksia nätisti vastaan vaan hyppii ja yrittää päästä nuolemaan kaikkien naamoja. Ja sitten jotkut vielä kehtaavat suuttua jos sanon että "Anteeksi mutta ei saa tulla silittämään kun on koulutus kesken."

Ruka kulki aiemmin päivällä lenkillä todella hienosti tikkarin avulla! Juu siis ihan tavallisen tikkukaramellin avulla. Annoin Ruka vähän nuolaista omaani aina kun se kulki hienosti ja hyvin meni! Hehheh.. Ruka kun on ulkona sellainen ettei mitkään namupalat tahdo kelvata. Pitää olla jotain erikoista, jotain mitä ei saa juuri koskaan. Edes jauheliha tms. ei kelpaa.

Olen jättänyt Rukan yksin kylmän viileästi tässä viikonlopun aikana. Ensimmäisellä kerralla Ruka oli repinyt lattiamattoa irti lattiasta. Vuokranantaja varmasti tykkää.. Maton on kyllä ollut pakko olla jo vähän saumasta koholla ja irti, ei Ruka sitä muuten ole voinut saada auki!

Hohhoh.

Hauhau

Rukan viime yö ei ollut rauhallinen. Neiti ähisi ihan pienistäkin äänistä ja herätti minut monta kertaa. Aamulenkki meni kaikinpuolin päin mäntyä. Ruka haukkui joka ikiselle vastaantulijalle, autolle, koiralle ja ihmiselle. Ja niitä oli paljon. Kotonakaan Ruka ei meinannut millään rauhoittua, tuossa se taahaa edelleen eestaas. Panikoin huomisesta työvuorosta: Ruka haukkuu ihan varmasti kun olen pois kotoa ellen saa sille seuraa. Mitä teen?

Treenailen ainakin tässä tämän päivän aikana yksin olemista kun suurin osa naapureista on pois kotoa. Nyt tosiaan tarvittaisiin niitä neuvoja pikaisesti! :/

Uusi koti, uudet kujeet

Ensimmäinen yö uudessa kodissa meni Rukan kanssa loistavasti! Neiti tottakai tänne tullessa ensin taahasi ja taahasi sitten vähän vikisi ja sitten taas taahasi. Vähän tassulla piti koittaa ovea ja kerran haukahtaa kun naapurin ovi kävi. Ja sitten saikin laittaa maate kun ei kerta ollutkaan mitään pelättävää tai vahdittavaa! Mahtavaa!

Yöllä Ruka tuli viereen köllimään eikä vinkunut tai haukkunut ollenkaan. Aamullakaan Ruka ei ollut moksiskaan vaikka talonmies kolisutteli rapussa ja puhui toisten asukkaiden kanssa.

Hyvin alkanut äänille haukkumattomuus sai takapakkia kun jostain huoneistosta yllättäen kuulunut räksytys sai Rukankin huutamaan eikä loppua meinannut tulla millään. Sen jälkeen Ruka on ollut tikkana oven takana ähisemässä joka ikisestä äänestä.. Kyllä ärsyttää!!! :(

Olen ollut niin kuin mitään ei tapahtuisi kun Ruka haukahtaa. Kontakti loppuu välittömästi mutta kestää pitkän aikaa ennen kuin Ruka lopettaa ähisemisen. Onkohan reagoimattomuus silti se paras keino tähän? Vinkkejä ja kokemuksia tähänkin otetaan vastaan..

Kävimme läheisessä kaupassa aamusella ostoksilla ja Ruka osasi hienosti odottaa kaupan edessä sillä aikaa kun olin itse sisällä. Kamala pakkanen ja tuuli ajoi meidät kyllä nopeasti takaisin kotiin mutta silti Ruka olisi halunnut mennä nopeammin kuin minä. Tyypillä oli kyllä sellainen veto päällä että ihan vaikutti paniikilta.. Vähän lähempänä kotia vauhti alkoi pikkuhiljaa hiljentyä kun oikeat tavat pienellä muistutuksella tulivat mieleen.

Äskeisellä pissireissulla Ruka kulki taas ihan niin kuin ennenkin, kauniisti melko lähellä omia jalkojani maata nuuskien ja välillä minua vilkuillen. Hienoista "seuraa" ja "kieppi" suorituksista Ruka sai purra keppiä tai napata lumikokkareen ilmasta suuhunsa.

Eräs mukava nainen tuli rapsuttelemaan Rukaa ja minun häpeäkseni Ruka hyppi valtavalla innolla ja elämisen riemulla täysiä naista päin. Onneksi nainen oli ymmärtäväinen tuota kersaa kohtaan.. Näin sitä vain yhtäkkiä huomaa monta huonolla tolalla ollutta perusoppia!

Pentukoulu alkaa huhtikuussa. En malta odottaa! Toivottavasti saan kuitenkin apua Rukan koulutukseen jo sitä ennen muilta koiranomistajilta nyt kun asumme niin lähellä. :)

Muutoksia

Tammikuu on mennyt Rukan kanssa tänne-käskyä treenaten ja muutoksia miettien. Kissat kun pääsivät uuteen kotiin, pystyin suunnittelemaan muuttoa lähemmäs keskustaa. Poikkeuksellisesti minulla oli rutkasti tuuria ja sain pienen kerrostaloyksiön aivan keskustasta noin viidessä minuutissa Facebookin avulla! Tässä muuton keskellä kirjoittelen tätäkin merkintää.

Jännittää muutto Rukan puolesta. Miten tuo äänille haukkuherkkä hermoilija pärjää kerrostalon ylimmässä kerroksessa keskellä kaupunkia? Saadaanko naapureilta heti haukut takaisin? Otan erittäin mielelläni vinkkejä vastaan miten koira kannattaa totuttaa näin isoon muutokseen!

Tässä rivitaloasunnossa Ruka haukkuu jos ulkoa kuuluu auton ääniä, puhetta tai askelia. Ulkona ollessa Ruka haukkuu kaikelle kauempana liikkuvalle mutta lopettaa haukkumisen jos kohde tulee lähelle. Ruka myös yrittää lähteä autojen ja pyöräilijöiden perään. Näitä "ongelmia" ollaan treenailtu Tuire Kaimion "Pennusta kunnon koiraksi" kirjan ohjeilla.

Muutto osuu hyvää saumaan nyt kun minulla ei ole arkipäiville näillä näkymin töitä kuin silloin tällöin. Pystyn totuttamaan Rukan pikkuhiljaa uusiin asioihin ja kaupunkielämään. Pentukouluun olisi jo kova hinku mutta sen alkamisajankohta on vieläkin avoin..

Rukan terveys on pysynyt hyvänä jos pientä hilseilyä ei lasketa. Rukan pentukarva on vaihtunut selän päältä kiiltäväksi ja pitkäksi turkiksi, hilseilyä on eniten juuri siellä missä karva vaihtuu. Hampaat ovat vaihtuneet helpon tuntuisesti kun tarjolla on ollut reilusti sallittua pureskeltavaa. Silloin tällöin hampaisiin tarttuu kuitenkin jotain mistä seuraa päivän "mykkäkoulu" emännän puolelta. Ei ole mukavaa tulla kotiin ja huomata kuinka ainoat juhlakengät on palasina lattialla..