Tajusin etten ollut kirjoittanut Rukan koeajan alkamisen jälkeen tänne mitään!
Ruka jäi siis sille tielleen ja elelee tällä hetkellä Terhin ja Albertin kanssa Joensuussa. Tallinnassakin Ruka kerkesi viettää useamman kuukauden. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä moikkaamaan Rukaa Joensuuhun, näen siis tytön ensimmäistä kertaa vuoteen ja taidan purskahtaa itkuun kun näen huiskuhännän niin pitkän ajan jälkeen! :)
Albertin ja Rukan elämää voi seurata täällä: http://alberts.blogit.fi/
lauantai, 31. joulukuuta 2011
maanantai, 20. joulukuuta 2010
Uusi koti & koeaika
Tässä pari viime viikkoa olen viestitellyt mahdollisen uuden omistajan/jien kanssa Rukasta. Homma eteni tänään siihen pisteeseen että sovimme treffit Varkauteen, jossa uusi perhe voisi tutustua Rukaan ja sitten vuoden vaihteen jälkeen ottaa hänet koeajalle.
Suunnitelmaan tulikin muutos kun uudet omistajat halusivatkin ottaa Rukan heti mukaansa! Joten, Ruka tutustuu tällä hetkellä Joensuussa Albertiin. Jos kaikki menee hyvin, jää Ruka sinne ja matkustaa uuden perheen mukana vuodeksi Tallinnaan.
Aluksi Ruka on koeajalla, jotta nähdään tuleeko se Albert herran kanssa toimeen. Toivottavasti kaikki menee hyvin! :)
Suunnitelmaan tulikin muutos kun uudet omistajat halusivatkin ottaa Rukan heti mukaansa! Joten, Ruka tutustuu tällä hetkellä Joensuussa Albertiin. Jos kaikki menee hyvin, jää Ruka sinne ja matkustaa uuden perheen mukana vuodeksi Tallinnaan.
Aluksi Ruka on koeajalla, jotta nähdään tuleeko se Albert herran kanssa toimeen. Toivottavasti kaikki menee hyvin! :)
torstai, 9. joulukuuta 2010
Päätös
Yhtäkkinen romahdus kertoo ehkä siitä että olen jo pitkään ollut alitajuisesti väsynyt Rukaan, väsynyt pettymään, väsynyt epäonnistumaan. Väsynyt ja sitten sitä kautta pahalla päällä ensin Rukalle ja sitten itselleni, enemmän itselleni.
Olen tehnyt päätöksen. Rukalle etsitään uusi, parempi koti. Koti, jossa sille on enemmän aikaa, tilaa ja tekemistä ja ennen kaikkea, parempi johtaja. Minusta ei sellaista saa.
Olen eilisen ja tämän päivän yrittäny olla iloisella tuulella Rukan kanssa touhutessani. Mieli menee kuitenkin heti maahan kun Ruka ensimmäisen kerran haukahtaa. Tänään se tapahtui rappukäytävässä, ennen kuin päästiin edes pihalle. Jotenkin en voi olla kuvittelematta että Rukalla on paha olo ja se siksi haukkuu. Sitten tulee itsellenikin paha olo, minäkö Rukalle sellaista aiheutan?
:(
Olen tehnyt päätöksen. Rukalle etsitään uusi, parempi koti. Koti, jossa sille on enemmän aikaa, tilaa ja tekemistä ja ennen kaikkea, parempi johtaja. Minusta ei sellaista saa.
Olen eilisen ja tämän päivän yrittäny olla iloisella tuulella Rukan kanssa touhutessani. Mieli menee kuitenkin heti maahan kun Ruka ensimmäisen kerran haukahtaa. Tänään se tapahtui rappukäytävässä, ennen kuin päästiin edes pihalle. Jotenkin en voi olla kuvittelematta että Rukalla on paha olo ja se siksi haukkuu. Sitten tulee itsellenikin paha olo, minäkö Rukalle sellaista aiheutan?
:(
lauantai, 4. joulukuuta 2010
Väsymystä
Liekö pimeys ja kaikenlaiset pienet ja vähän isommatkin vastoinkäymiset syynä yleiseen väsymiseeni..
Rukan kanssa tuli taas takapakkia. Ihan yhtäkkiä se taas riekkuu ulkona kuin hullu vaikka minulla on kissanannosruokapusseja taskut pullollaan ja kehun sitä niin kuin tähänkin asti. Mikä sille taas tuli?
Alan olla todella väsynyt ainaiseen "tappelemiseen". Tuntuu että vaikka kuinka yritän, ei mitään muutosta tule, tai jos tulee niin vain hetkeksi. Palataan aina takaisin samaan pisteeseen. Tämän hetkisen olotilan ja elämäntilanteen takia olen joutunut vastoin tahtoani harkitsemaan Rukasta luopumista. Ehkä olisi aika myöntää että Ruka on minulle liian kova pala, en saa siitä mitä haluan. Ehkä omat kyvyt ovat riittämättömät, ehkä en jaksa panostaa tarpeeksi, ehkä aikaa on liian vähän koiralle, joka vaatii paljon aktivoimista, ehkä kaupunkiasuminen ei sovi sille. Ehkä minä vain olen väärä ihminen Rukalle. :(
Rukan kanssa tuli taas takapakkia. Ihan yhtäkkiä se taas riekkuu ulkona kuin hullu vaikka minulla on kissanannosruokapusseja taskut pullollaan ja kehun sitä niin kuin tähänkin asti. Mikä sille taas tuli?
Alan olla todella väsynyt ainaiseen "tappelemiseen". Tuntuu että vaikka kuinka yritän, ei mitään muutosta tule, tai jos tulee niin vain hetkeksi. Palataan aina takaisin samaan pisteeseen. Tämän hetkisen olotilan ja elämäntilanteen takia olen joutunut vastoin tahtoani harkitsemaan Rukasta luopumista. Ehkä olisi aika myöntää että Ruka on minulle liian kova pala, en saa siitä mitä haluan. Ehkä omat kyvyt ovat riittämättömät, ehkä en jaksa panostaa tarpeeksi, ehkä aikaa on liian vähän koiralle, joka vaatii paljon aktivoimista, ehkä kaupunkiasuminen ei sovi sille. Ehkä minä vain olen väärä ihminen Rukalle. :(
keskiviikko, 24. marraskuuta 2010
Uusia ja vanhoja kuvia
Löysin muistikortilta kesällä 2009 otettuja kuvia Nöpöstä. Sain myös vihdoin ja viimein uuden kameran! Tässä siis myös ihan uusia kuvia niin Rukasta kuin Nöpöstäkin..
Pikku-Nöpö kesällä 2009, ikää n. 6kk ja elämä häikäsee!
Kaverukset pakkoposeerauksessa 23.11.2010
Nöpö 23.11.2010 "mummulassa"
Ruka 24.11.2010 kotona
Ekaa kertaa biitsillä kesällä 2009
Enpä ole hymyilevämpää koiraa nähnyt! :)
Enpä ole hymyilevämpää koiraa nähnyt! :)
Pikku-Nöpö kesällä 2009, ikää n. 6kk ja elämä häikäsee!
Kaverukset pakkoposeerauksessa 23.11.2010
Nöpö 23.11.2010 "mummulassa"
Ruka 24.11.2010 kotona tiistai, 16. marraskuuta 2010
Tekniikan muokkaamista
Käytiin Rukan kanssa ihan hetki sitten kotikoiralenkillä. Ollaan aiemmin käyty kaksi kertaa kulkemassa kylää ympäri koiralauman häntäpäänä, siellä Ruka on osannut olla suht hiljaa ja kulkea suht nätisti.
Jo ensimmäisellä kerralla homma tuntui vähän hölmöltä: kuljetaan toisten koirien perässä, kaukana kärjestä kun ei pysytä mukana muiden vauhdissa takaisin palaamisten takia (kuljen aina hetken eri suuntaan jos Ruka vetää kts. edellinen blogiteksti).
Siispä kokeilin tänään eri tekniikkaa: emme lähteneet muiden mukaan ollenkaan! Menin hyvissä ajoin linja-autoasemalle, siellä pari koiraa jo odottelikin ja muutamia haukahduksia kuului. Kuljin Rukan kanssa linkka-aseman viertä alas niin kuin en huomaisikaan toisia koiria, kehuin Rukaa lähes koko ajan ja syötin nameja Leilan ohjeen mukaan (riistajauhelihaa, kuivaa juustoa, nappuloita, makkaraa). Käännyimme kohti toisia koiria ja Ruka seurasi uskomattoman pitkälle katsettani välittämättä toisista koirista!
Kun Rukan keskittyminen herpaantui ja vetäminen ja haukkuminen alkoi, käännyin toiseen suuntaan. Kun Ruka katsoi taas minuun, käännyin takaisin ja Ruka sai paljon kehuja ja nameja. Niin pitkälle kuljimme kohti toisia koiria (ja lopulta aivan niiden eteen) kuin Ruka jaksoi keskittyä minuun. Tällä tavalla sahattiin toisten koirakoiden nenän edessä niin kauan että he lähtivät kulkemaan jonossa pois päin. (Välimatkaa oli kuitenkin noin 10-15 m koko ajan..)
Luulen että saan tällä tekniikalla parempia tuloksia aikaan kuin sillä että kulkisin vain muiden perässä haukkuuttamassa Rukaa? :)
Jo ensimmäisellä kerralla homma tuntui vähän hölmöltä: kuljetaan toisten koirien perässä, kaukana kärjestä kun ei pysytä mukana muiden vauhdissa takaisin palaamisten takia (kuljen aina hetken eri suuntaan jos Ruka vetää kts. edellinen blogiteksti).
Siispä kokeilin tänään eri tekniikkaa: emme lähteneet muiden mukaan ollenkaan! Menin hyvissä ajoin linja-autoasemalle, siellä pari koiraa jo odottelikin ja muutamia haukahduksia kuului. Kuljin Rukan kanssa linkka-aseman viertä alas niin kuin en huomaisikaan toisia koiria, kehuin Rukaa lähes koko ajan ja syötin nameja Leilan ohjeen mukaan (riistajauhelihaa, kuivaa juustoa, nappuloita, makkaraa). Käännyimme kohti toisia koiria ja Ruka seurasi uskomattoman pitkälle katsettani välittämättä toisista koirista!
Kun Rukan keskittyminen herpaantui ja vetäminen ja haukkuminen alkoi, käännyin toiseen suuntaan. Kun Ruka katsoi taas minuun, käännyin takaisin ja Ruka sai paljon kehuja ja nameja. Niin pitkälle kuljimme kohti toisia koiria (ja lopulta aivan niiden eteen) kuin Ruka jaksoi keskittyä minuun. Tällä tavalla sahattiin toisten koirakoiden nenän edessä niin kauan että he lähtivät kulkemaan jonossa pois päin. (Välimatkaa oli kuitenkin noin 10-15 m koko ajan..)
Luulen että saan tällä tekniikalla parempia tuloksia aikaan kuin sillä että kulkisin vain muiden perässä haukkuuttamassa Rukaa? :)
perjantai, 12. marraskuuta 2010
Nameja hangessa
Ruka lähti tänään mökkeilemään Nöpön ja "mummun" kanssa kun emännän täytyy välillä päästä reissuun! :)
Rukan kanssa on mennyt edelleen hienosti. Aina silloin tällöin saan jonkun pienen syyn hieman röyhistää rintaani, esimerkiksi haukkumisen vähenemisestä. Eräänä iltana olimme tavallisella lenkillä ja Ruka äkkäsi jossain takana kulkevan koirakon. Yksi "HAU" koiraa kohti ja sitten jo tultiin iloisesti emännän viereen ja odotettiin hiljaa namia! JES! Tuon kaltaisia tilanteita on ollut muutamia, lisää lisää!
Yleisesti olen eniten innoissani siitä kuinka hienosti Ruka kulkee vierellä. En edes halua että se kyhnyttäisi koko ajan pohkeessa kiinni, välimatkaa saa olla sen verran että Ruka pystyy haistelemaan ja pissimään niin kuin koiran mielestäni kuuluukin. Pääasia on ettei vetämistä tapahdu, olen nimittäin saanut tarpeekseni kipeästä vasemmasta kädestä..
Olen toiminut vetämisen kanssa seuraavasti:
Ruka vetää-> minä käännyn toiseen suuntaan-> pieni nykäisy hihnassa-> Ruka tulee vierelle-> rutkasti namia ja kehuja -> suunta alkuperäiseen
Tämä on toiminut tosi hienosti! Muistelen että Tuire Kaimion kirjasta tämän nappasin. Samassa kirjassa taisi olla pelkkä pysähtyminenkin kun vetäminen alkaa mutta se ei toiminut Rukalla. Ruka ei nimittäin koskaan kääntynyt edes katsomaan miksi minä pysähdyin, saatika sitten palannut kohti minua.. :D
Ruka tulee vetämisestä vierelle myös "viereen" käskyllä. Tämä ei tosin tehoa jos Ruka vetää näkökentässä olevan kissan, linnun, koiran tai jonkin muun ötökän takia. Joskus vierelle käskyn sijaan napsautan sormiani, sekin toimii.
Jos Ruka huomaa koiran jossain, yritän saada sen huomion pois puhumalla iloisesti, liikkumalla leikkisästi, hyppien, pelleillen, innostaen: "Ei tarvii, katso täällä nameja, mennään tänne, täällä on kivaa, leikitään, hyvä tyttö hienosti!" ja antamalla namin jos katsoo minuun ja tulee luokse. Mikäli koira tulee suoraan vastaan ja Ruka aloittaa haukkumisen, kierrän tilanteen tai vaihdan suuntaa ja kuljen pois päin taas pelleillen niin kauan että Ruka rauhottuu ja sitten taas mennää alkuperäiseen suuntaan kun Rukan tarkkaavaisuus on minussa tai se on hiljaa.
Minkälaisia tapoja muilla on puuttua näihin kohtaamisongelmiin? :)
Lumeksen blogia lueskelin aiheesta: http://lumes.vuodatus.net/blog/2643032#6060496
Rukan kanssa on mennyt edelleen hienosti. Aina silloin tällöin saan jonkun pienen syyn hieman röyhistää rintaani, esimerkiksi haukkumisen vähenemisestä. Eräänä iltana olimme tavallisella lenkillä ja Ruka äkkäsi jossain takana kulkevan koirakon. Yksi "HAU" koiraa kohti ja sitten jo tultiin iloisesti emännän viereen ja odotettiin hiljaa namia! JES! Tuon kaltaisia tilanteita on ollut muutamia, lisää lisää!
Yleisesti olen eniten innoissani siitä kuinka hienosti Ruka kulkee vierellä. En edes halua että se kyhnyttäisi koko ajan pohkeessa kiinni, välimatkaa saa olla sen verran että Ruka pystyy haistelemaan ja pissimään niin kuin koiran mielestäni kuuluukin. Pääasia on ettei vetämistä tapahdu, olen nimittäin saanut tarpeekseni kipeästä vasemmasta kädestä..
Olen toiminut vetämisen kanssa seuraavasti:
Ruka vetää-> minä käännyn toiseen suuntaan-> pieni nykäisy hihnassa-> Ruka tulee vierelle-> rutkasti namia ja kehuja -> suunta alkuperäiseen
Tämä on toiminut tosi hienosti! Muistelen että Tuire Kaimion kirjasta tämän nappasin. Samassa kirjassa taisi olla pelkkä pysähtyminenkin kun vetäminen alkaa mutta se ei toiminut Rukalla. Ruka ei nimittäin koskaan kääntynyt edes katsomaan miksi minä pysähdyin, saatika sitten palannut kohti minua.. :D
Ruka tulee vetämisestä vierelle myös "viereen" käskyllä. Tämä ei tosin tehoa jos Ruka vetää näkökentässä olevan kissan, linnun, koiran tai jonkin muun ötökän takia. Joskus vierelle käskyn sijaan napsautan sormiani, sekin toimii.
Jos Ruka huomaa koiran jossain, yritän saada sen huomion pois puhumalla iloisesti, liikkumalla leikkisästi, hyppien, pelleillen, innostaen: "Ei tarvii, katso täällä nameja, mennään tänne, täällä on kivaa, leikitään, hyvä tyttö hienosti!" ja antamalla namin jos katsoo minuun ja tulee luokse. Mikäli koira tulee suoraan vastaan ja Ruka aloittaa haukkumisen, kierrän tilanteen tai vaihdan suuntaa ja kuljen pois päin taas pelleillen niin kauan että Ruka rauhottuu ja sitten taas mennää alkuperäiseen suuntaan kun Rukan tarkkaavaisuus on minussa tai se on hiljaa.
Minkälaisia tapoja muilla on puuttua näihin kohtaamisongelmiin? :)
Lumeksen blogia lueskelin aiheesta: http://lumes.vuodatus.net/blog/2643032#6060496
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
