Opin hedelmiä

Kirjasin ylös "oppimispäiväkirjan" tapaan mitä kaikkea Ruka on tähän mennessä oppinut ja miten opittu asia sujuu. Tässä opin hedelmiä:

tänne: tulee luokse. Tulee luokse myös vihellyksestä. Vaatii vielä paljon harjoittelua mutta yleensä tulee kun kutsutaan. Pyritty välttämään kutsumista silloin kun on varmaa ettei tule luokse.
ei: lopettaa sen mitä ikinä olikaan tekemässä. Tottelee paremmin kuin mitä odotin, enemmän olen esim. vienyt tilalle jotain mitä saa järsiä kuin kieltänyt järsimästä.
istu: istahtaa alas mutta ei pysy siinä kauaa varsinkaan jos on namipussi lähellä. Ulkona pysyy paremmin istumassa.
maahan: menee melko hitaasti mahalleen ja takajalat jää vinoon, makaa siis vähän kyljellään.
tassu: antaa tassun todella hyvin. Tykkää antaa sitä vaikka ei pyydettäisikään.
katso: katsoo silmiin melko hyvin, yleensä vain tuijottaa käsiä.
ryömi: ryömii muutaman "askeleen" nyrkissä olevaa kättä kohti ja läppää tassulla nyrkkiä.
ylös: nousee makuulta istumaan.
panta: työntää pään pannasta läpi.
odota: istuu paikallaan sen aikaa kun panta otetaan pois
vapaa: vapauttaa odota-käskystä.
ole hyvä: lupa mennä kupille syömään.
selälleen: kierähtää kyljelleen ja/tai selälleen. Onnistuu jo yllättävän hyvin, käytetään vielä namia apuna.
kieri: kierähtää makuulta selälleen ja takaisin makuu asentoon. Opettelu aloitettu eilen mutta tyttö hoksasi jujun tosi nopeasti ja nyt temppu sujuu jo yhtä hyin kuin "selälleen" namin avulla.
hyppää: nostaa etutassut edessä olevan käsivarren päälle. Tekee todella hitaasti. Ei olla paljoa harjoiteltu.

Kynsien leikkaaminen sujuu melko hyvin. Ollaan harjoiteltu sitä silloin kun Ruka on ollut väsynyt tai muuten rentoutunut. Oikeastaan leikkuuharjoituksista lähtivät nuo kieri ja selälleen temput. Ovat käteviä kun pitää saada tassut taivasta kohti! Yksin on vähän hankalaa harjoitella kynsien leikkaamista mutta eiköhän me opita pikkuhiljaa. Pyydän kaveria avuksi jos ei Ruka opi olemaan paikallaan kun leikataan.

Turkin harjaaminen aloitettiin jo heti ekalla viikolla mutta vieläkin Rukan tekisi niin kovasti mieli haukata harjasta pala. Mielenkiinto on kuitenkin laantunut huomattavasti kun kiljahdan niin kuin minuun sattuisi kun Ruka napsaisee harjasta. Raukka luulee nyt että harja kasvaa minussa kiinni. Hehe..

Ruka on asustellut luonani nyt 17 päivää ja nuo kaikki ollaan opittu sinä aikana. Olen tosi ylpeä tuosta nappisilmästä kun se oppii kaiken niin nopeasti! Tarkoitus olisi tulevien päivien aikana opetella seuraavaa:

päivää: haukahtaa.
seuraa: lähtee rinnalle seuraamaan. (Tätä ollaan jo vähän harjoiteltukin.)

Erittäin tärkeää olisi opettaa pois kissojen perässä juokseminen. Ruka kun ei kuule eikä näe mitään kun se pinkaisee kissan perään. Yhtenä päivänä kotiin tullessani kävi viuh vain oven raossa kun kaikki kolme jo olivat keskellä tietä juoksemassa. Melko vilkasliikenteinen tie menee ihan asuntoni vieressä eli vaarallisia tilanteita saattaa syntyä viattoman leikin lomassa.

Rajojen testaaminen on muutenkin selkeästi aluillaan. Enää ei tullakaan niin äkkiä luokse ja huonekalujen kulmat vaikuttavat hirveän mielenkiintoisilta järsittäviltä. Ärsyyntynyt haukahdus kuuluu jos jotain ei saa ja heti!

Metsäretkellä saa leikkiä ihan rauhassa.
Axe ja Ruka

Aamukuvia

Uusia tuttavuuksia

Rukan kanssa tutustuimme äitini shar pei-neiti Nöpöön ensimmäisen kerran lauantaina, vähän kuin vahingossa. Kaikki sujui kuitenkin tosi hyvin, nämä kaksi vauhtipäätä tulevat tosi hyvin juttuun!

Nöpö haistelee varovasti..

Sunnuntaina 4.10. vietimme Maailman Eläintenpäivää tutustumalla erääseen Pheobe-neitiin. Vähän ehti itselleni iskeä jännitys tulevan automatkan takia: entä jos Ruka pelästyy jotain eikä uskalla enää mennä autoon? Paineet autossa olemisen kanssa ovat melko suuret sillä joudun liikkumaan paljon henkilöautolla pitkien välimatkojen takia. Koirani olisi siis osattava olla mukana.

Mutta eihän tässäkään asiassa tullut Rukan kanssa mitään ongelmia, Nöpö ehkä vähän auttoi. Neidit nimittäin leikkivät tovin niin vauhdikkaasti ennen matkaa ettei Ruka ehtinyt namiaan järsiä kuin pikkuhetken kun uni jo tuli silmään eikä autossaoloa ehditty jännittää yhtään!

Pheoben kanssa Ruka tuli hienosti toimeen. Phoebe pysytteli vähän taaempana ja antoi kekaran leikkiä leluillaan ja järsiä namejaan ja kävi Ruka jopa Phoeben kupilla vähän papuja napsimassa. Kaikki oli Phobelle kuitenkin ihan ok, mitäs moisista ipanoista stressaamaan..

Pheobe tarkkailee taustalla kuinka luu saa kyytiä.

Koirat kainalossa lähdimme seuraamaan Maailman Eläintenpäivän kunniaksi järjestettyä agilitynäytöstä. Kentän laidalla näkyi vaikka kuinka monta hännän huiskua ja Ruka tuntui saavan eniten huomiota koiraihmisiltä, onhan tuollainen pieni karvapallo tietysti hellyyttävän näköinen.. Ruka osasi hienosti olla aloillaan vaikka ympärillä oli kaikenlaisia karvakuonoja ja mielenkiintoista tutkittavaa. Rapsutukset Ruka otti rauhallisesti vastaan ilman hillittömiä hyppyjä ja pomppuja. Kaikinpuolin siis kelpo suoritus! Kahvioteltasta Ruka sai mukaansa oman namipussin. Nyt on uusien temppujen palkitseminen vähän helpompaa ilman rapinapusseja!

Ruka oppi eilen taas uuden tempun: "tassu". Ajattelin kokeilla onnistuuko tassun antaminen käskystä kun ihan jo istuessa tahtoi tassu heilahtaa ylöspäin. Eihän siinä kauaa sitten mennytkään kun tassu läpsähti käskystä ja maahankin osataan jo paremmin mennä. Ruoka-aikana ollaan muisteltu tänne-käskyä ja uutena oppina paikallaan istuminen ennen ruuan saamista ja syöminen "ole hyvä" käskystä. Jokapäivä muistellaan muitakin käskyjä ja pikkuhiljaa opetellaan sopivissa tilanteissa uusia. Siinä välissä saa Axe kyytiä ja pihapiiri laajenee joka pissareissulla.

Tänään oli Rukan tulikoe: yksinoloa 6 pitkää tuntia kissojen kanssa. Onneksi työpaikka on todella lähellä kotia niin että pääsen antamaan Rukalle ruuan klo 14 aikaan ja yksinäisyys katkeaa hetkeksi. Kotiin palatessani kömpivät kissat ja Ruka jostain makuuhuoneen nurkasta jäseniään venytellen. Asunto oli ihan ehjän näköinen eikä lähtiessäkään kuulunut välioven takaa kuin kaksi lyhyttä inahdusta. Ei niillä vissiin mitään hätää sitten ollut ollut.. : )

Ensimmäiset päivät uudessa kodissa

Ruka kotiutui torstai-iltana vähän klo 21 jälkeen. Hakumatka sujui ongelmitta, yksi korkea ja kova "Ui!" kuului neidin suusta vanhan kotipihan jäädessä taakse. Loppumatka sitten suurimmaksi osaksi nukuttiin ja välillä yritettiin hypätä kuskin syliin, paikallaankun ei millään olisi malttanut olla!

Uusi koti tuntui varmasti aluksi pelottavalta paikalta, vähän ulinaa ja hermostunutta taahaamista. Pikkuhiljaa Ruka kuitenkin kurkki joka nurkan taakse ja sitten jo juostiinkin asuntoa ympäri täyttä vauhtia. Masu kun täyttyi tutusta ruuasta, oli hyvä hetki ottaa pikku nokoset.

Nokosten jälkeen tulivat kissat Axe ja Muska tutkimaan uutta perheenjäsentä. Axe ei ollut karhuneidistä moksiskaan, pari ystävällistä puskua ja siinä se olikin. Muska taas arempana tyttönä nosti selän köyryyn ja karvat pystyyn. Vähän kuului matalaa murinaakin. Liian lähelle kun Ruka uskalsi nuuskimaan, tulikin tiukka räpsäys. Onneksi ilman kynsiä. Muska pysytteli illan kauempana ja ymmärsi Rukakin että tuo tarvitsee vissiin vähän enemmän aikaa tottuakseen.

Yöllä kuului ihmeellisen vähän itkua ja nekin vähäiset inahdukset loppuivat kun laskin käden Rukan päälle ja rapsuttelin hiljakseen. Pari kolme kertaa kuitenkin täytyi itse herätä katsomaan mikä rasahti, joko se syö jotain mitä ei saisi? Mihin se nyt pissaa? Onko joku hätänä? Kaikki oli kuitenkin hyvin, lammikoita oli ilmestynyt sinne tänne mutta jotenkin ne olivat aina lehden ulkopuolella. Kissat nukkuivat yönsä tuttuun tapaan saunassa ja herättivät 09 aikaan aamulla raapimalla ovea.

Tänään käytiin Rukan kanssa kaupan terassilla kahvilla katsomassa miltä siellä ihmiset näyttää. Pihassa leikittiin kissojen kanssa hippaa ja takapihalla otettiin auringonpaisteessa nokoset. Ihan ihmeellisiä ja outoja ihmisiä on näkynyt päivän mittaan useita, kaikkiin ollaan kuitenkin suhtauduttu terveen uteliaasti. "Hihnassa" kulkeminen onnistuu jo kohtalaisesti, vauhtia ainakin piisaa!

Yllätyin positiivisesti kun huomasin Rukan tunnistavan nimensä sekä tottelevan "tänne"- käskyä todella hyvin. Myös "istu"-onnistuu hienosti. Kontaktia kokeilin tänään ensimmäisen kerran ja "katso" toimii todella hyvin. Vaaleat simmut kääntyvät heti katsomaan silmiin ja nami on ansaittu!

Nyt lähdetään unten maille odottamaan huomisia seikkailuja!