Liekö pimeys ja kaikenlaiset pienet ja vähän isommatkin vastoinkäymiset syynä yleiseen väsymiseeni..
Rukan kanssa tuli taas takapakkia. Ihan yhtäkkiä se taas riekkuu ulkona kuin hullu vaikka minulla on kissanannosruokapusseja taskut pullollaan ja kehun sitä niin kuin tähänkin asti. Mikä sille taas tuli?
Alan olla todella väsynyt ainaiseen "tappelemiseen". Tuntuu että vaikka kuinka yritän, ei mitään muutosta tule, tai jos tulee niin vain hetkeksi. Palataan aina takaisin samaan pisteeseen. Tämän hetkisen olotilan ja elämäntilanteen takia olen joutunut vastoin tahtoani harkitsemaan Rukasta luopumista. Ehkä olisi aika myöntää että Ruka on minulle liian kova pala, en saa siitä mitä haluan. Ehkä omat kyvyt ovat riittämättömät, ehkä en jaksa panostaa tarpeeksi, ehkä aikaa on liian vähän koiralle, joka vaatii paljon aktivoimista, ehkä kaupunkiasuminen ei sovi sille. Ehkä minä vain olen väärä ihminen Rukalle. :(
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sen verran voin lohduttaa, että Milkakin oli (ja on edelleen) aika haastava koulutettava ja käytöstavoissakin on ehkä toivomisen varaa. Etenkin kun lähennyttiin muistaakseni jotain yhdeksää kuukautta tuntui siltä, ettei mistään tule mitään, minä en osaa mitään ja koirakin on menossa hyvää vauhtia pilalle.
VastaaPoistaKoira kuitenkin tasaantui jahka kasvoi entisestään. Takapakkiahan tulee aina välillä, ihan normaalia.
Toivottavasti nyt löydätte vielä yhteisen sävelen ja kenties jotain apua koulutuspulmiin. Ymmärrän hyvin tuota väsymystä ja toivottomuutta, mutta suosittelen lämpimästi rämpimään siinä suossa eteenpäin. Kyllä sieltä kuiville pääsee.
Rukahan on jo melkein 1,5 vuotias ja koko ajan mennään huonompaan suuntaan. Epäonnistuin Rukan sosiaalistamisessa täydellisesti ja sen huomaa. En uskalla lähteä Rukan kanssa mihinkään kun se on TODELLA vihaisen oloinen toisia koiria kohtaan.. :(
VastaaPoistaOnnistuisiko teilläpäin tehdä niin, että kun vastaan tulee joku mikä laukaisee Rukan "puolustus"refleksit (siis sitähän tuon toiminnan on oltava..muuta syytä en keksi) niin siirtyisitte jo ajoissa ennen refleksien laukeamista kauemmas ja sie pitäisit tilanteen tälleen hallinnassa? Tyhmä ja yksinkertainen neuvo, mutta lueskelin sun blogia ja vaikutti siltä, että olet kokeillut lähes kaikkea mitä keksiä saattaa..
VastaaPoistaMeillä otettiin puolisolle käyttöön vetämisen estämiseksi (siis Albertille tämä keino) vedonestopanta, se on kuulema toiminut. Itse en sitä osannut käyttää, koska automaattisesti toimin muiden "koulutuskeinojen" kautta, eli pysähdyn ja vaadin taakse odottamaan. Itsellä tämä pysähdys tapahtuu siis heti kun hihnassa tuntuu pienikin veto. En siedä vetoa lainkaan ja puoliso sietää pientä "tuntumaa" hihnan välityksellä..
Itsekin voin vain toivottaa jaksamista ja jaksamista ja hermoja!
Niin siis meidän toilailuista voi käydä lukemassa Albertin blogista http://alberts.blogit.fi
VastaaPoistaunohtui tuosta aiemmasta viestistäni.. :)