Ruka lähti tänään mökkeilemään Nöpön ja "mummun" kanssa kun emännän täytyy välillä päästä reissuun! :)
Rukan kanssa on mennyt edelleen hienosti. Aina silloin tällöin saan jonkun pienen syyn hieman röyhistää rintaani, esimerkiksi haukkumisen vähenemisestä. Eräänä iltana olimme tavallisella lenkillä ja Ruka äkkäsi jossain takana kulkevan koirakon. Yksi "HAU" koiraa kohti ja sitten jo tultiin iloisesti emännän viereen ja odotettiin hiljaa namia! JES! Tuon kaltaisia tilanteita on ollut muutamia, lisää lisää!
Yleisesti olen eniten innoissani siitä kuinka hienosti Ruka kulkee vierellä. En edes halua että se kyhnyttäisi koko ajan pohkeessa kiinni, välimatkaa saa olla sen verran että Ruka pystyy haistelemaan ja pissimään niin kuin koiran mielestäni kuuluukin. Pääasia on ettei vetämistä tapahdu, olen nimittäin saanut tarpeekseni kipeästä vasemmasta kädestä..
Olen toiminut vetämisen kanssa seuraavasti:
Ruka vetää-> minä käännyn toiseen suuntaan-> pieni nykäisy hihnassa-> Ruka tulee vierelle-> rutkasti namia ja kehuja -> suunta alkuperäiseen
Tämä on toiminut tosi hienosti! Muistelen että Tuire Kaimion kirjasta tämän nappasin. Samassa kirjassa taisi olla pelkkä pysähtyminenkin kun vetäminen alkaa mutta se ei toiminut Rukalla. Ruka ei nimittäin koskaan kääntynyt edes katsomaan miksi minä pysähdyin, saatika sitten palannut kohti minua.. :D
Ruka tulee vetämisestä vierelle myös "viereen" käskyllä. Tämä ei tosin tehoa jos Ruka vetää näkökentässä olevan kissan, linnun, koiran tai jonkin muun ötökän takia. Joskus vierelle käskyn sijaan napsautan sormiani, sekin toimii.
Jos Ruka huomaa koiran jossain, yritän saada sen huomion pois puhumalla iloisesti, liikkumalla leikkisästi, hyppien, pelleillen, innostaen: "Ei tarvii, katso täällä nameja, mennään tänne, täällä on kivaa, leikitään, hyvä tyttö hienosti!" ja antamalla namin jos katsoo minuun ja tulee luokse. Mikäli koira tulee suoraan vastaan ja Ruka aloittaa haukkumisen, kierrän tilanteen tai vaihdan suuntaa ja kuljen pois päin taas pelleillen niin kauan että Ruka rauhottuu ja sitten taas mennää alkuperäiseen suuntaan kun Rukan tarkkaavaisuus on minussa tai se on hiljaa.
Minkälaisia tapoja muilla on puuttua näihin kohtaamisongelmiin? :)
Lumeksen blogia lueskelin aiheesta: http://lumes.vuodatus.net/blog/2643032#6060496
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meillä mennään ohitse vähän miten sattuu. Tuntuu olevan tähtien asennosta kiinni, haukkuuko Milka vastaantulijan vai ei.
VastaaPoistaYleensä yritän hämätä nameilla ja kutsumalla nimeltä, jolloin palkkaa saa kun tuijotus lakkaa ja katsoo minuun. Yleisin ongelma meillä on, että ensin Milka pyrkii innosta puhkuen koiraa kohti, sitten koirasta poispäin, ja sitten perään haistelemaan, eli meidän ohitus on sivullisen silmin ehkä jokseenkin humalaisen näköistä. Äyskimistä on yleensä vähän, nyt tosin juoksuilla enemmän. (toivottavasti loppuu...)
Koska itse tyrin hihnakäytöskoulutuksen sata-nolla, niin Milka ei muutenkaan yleensä kulje kiltisti vierellä, joten ohitustilanteessakin sitä on melkeinpä turha vaatia, kun tilannetta hankaloittaa vastustamaton häiriötekijä. :I
Ehdinkin vastata tuonne omaan blogiini, ennen kuin tulin kurkkamaan, onko täällä uutta juttua. Hyvältä kuulostaa tuo mitä tässä kerroit ja jos Rukalla hihnakäytös tosiaan muuten on ihan ok kunnossa ja tuolla kuvailemallasi tavalla kauniisti puutut mahdolliseen kiskomiseen, niin voit unohtaa, mitä omaan blogiini kirjoitin kiskomisesta (että voisi antaa tehdä niin ohituksissa, jos muuten ohitus menee hyvin). :)
VastaaPoistaLeila